Arki on täällä ja meno sen mukaista. Olen vähitellen päässyt etämoodistakin liikkeelle ja käynyt sekä omalla että asiakkaan toimistolla. Alkutahti on sikäli iisiä, ettei koiranpentu ole liian pitkiä aikoja vielä yksin eikä ulkoilematta. Hyvin on sujunut, ja vähän porrastetusti tässä muun perheen kanssa onneksi mennään. Napero on käynyt koulua toisaalta vasta hetken, mutta tuntuu että sekin on lähtenyt tosi hyvällä rutiinilla käyntiin – ihan kuin sitä olisi käyty jo pidempään. Arjessa huomaa taas että kylläpä iltaisin väsyttää, aamuisin joutuu katsomaan kelloa ja juoksemaan ei ehdi niin usein, mutta hyvinhän tässä alkaa saada hommasta taas kiinni.

Kiireinen syksy edessä

Lomien jälkeen huomaan myös taas täyttäväni kalenteria kaikenlaisilla menoilla aina teatteri-illoista viikonloppureissuihin ja leffoihin, retkiin ja muihin menoihin. Se piristää arkea, mutta mökillä huomasi myös miten tärkeää välillä on vain olla ilman sen kummempia menoja. Lähteä kävelylle kun siltä tuntuu, uppoutua hyvän kirjan pariin tai jestas, ottaa päikkärit. Näin tuoreeltaan loman jälkeen ero olotilassa on sen verran tuntuva, että pitää muistaa himmailla tarpeeksi ja ihan vain olla tekemättä mitään.

Oltiin naperon kanssa kahdestaan kotona ja päätettiin pitää tyttöjen hemmotteluilta.

Käytiin saunassa, laitettiin hoitoaineella hiusnaamiot ja suihkun jälkeen vähän BodyShopin ihanaa passionhedelmän tuoksuista vartalosuihketta. Ruoaksi aina loistava nachopelti. Lakattiin kynnet, katsottiin leffaa ja syötiin jäätelöä. Viikonlopun hemmotteluilta sopi täydellisesti näihin viileneviin säihin – etenkin, kun koiruli oli ensin väsytetty parin tunnin pentutreffeillä sisarusparven kanssa.

Arki pyörii eteenpäin

Koira onkin ollut nyt aikamoinen tapaus. Se on 4 kuukautta vanha, ja en tiedä iskikö murrosikä vai mitä tässä on meneillään, mutta se on ollut täysi riiviö. Kuriton tuholainen, jolle menee käskyt ohi korvien ja jokainen komento on vain kiva leikki. Puri hihnansa rikki, lapselta yhden barbien, syö kaiken mitä suuhunsa löytää (ja sitten oksentaa sen ulos tai saa vähintään mahansa sekaisin) ja tuntuu uhmaavan joka käänteessä. Vähän on olleet omat hermot riekaleina. Kyllä se vielä siitä! Edelleen koiruli on hurmaava, söpö ja rakastava, vaikka välillä tekee mieli laittaa se kaupan kulmalle ”Saa ottaa” -lappu kaulassa.

Töissä alkaa olla vauhti päällä taas rauhallisen kesän jälkeen, ja työpäivät venyvät pidemmiksi. Huomaan että oma pinna on heti kireämmällä kiireen ja arjen keskellä, joten hidastaminen on tärkeää. Syksy on siihen loistavaa aikaa, ja kummasti tuntuu että syksy alkoi nyt aikaisin. Tuli hetkessä hyytävän kylmä ja illatkin alkaa pimenemään. Tekee mieli ottaa sohvalle vilttiä päälle ja sukkien pukeminen ei tunnu enää ihan hullulta. Arki on siis tällä hetkellä vauhdikasta ja täyttä ja samalla aika kivaa.

Ollapa taas neljätoista, koko elämä edessä ja päivät täynnä sellaista tunteiden ja kokemusten pyörremyrskyä että heikottaa. Tai ollako sittenkään? litte_star95 — ooksä online Studio Pasilan näyttämöllä on sellainen nostalgiatrippi omiin nuoruusvuosiin ettei mitään rajaa.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

little_star95 – ooksä online? on nostalgiatrippi, joka kutsuu matkalle teinitytön huoneeseen ja illanviettoon 2000-luvun alun internetissä. Offline- ja online-maailmojen välillä seikkaileva esitys kysyy, millaisia minäkuvia ja ihmissuhteita internet on synnyttänyt. – Helsingin kaupunginteatteri

 

Hilma Kotkaniemen lavalle tuoma Essi on perusteini, teinityttö, 2000-luvun alun nuori, jonka seinä on vuorattu ajankohtaisilla julisteilla tv-tähdistä, muusikoista ja söpöistä eläimistä. Ihan kuten itsellänikin siinä iässä. Essi sovittelee asukokonaisuuksia peilin edessä ja yrittää poseerata mahdollisimman houkuttelevasti, kuten muistan myös tehneeni. Kavereiden kanssa viestitään irc-galleriassa ja juoruilun keskellä vääriä sanoja päätyy väärille korville. Ihmissuhdedraama on väkevää, aitoa ja syvää. Ihan kuten neljätoistavuotiailla on.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Hilma Kotkaniemi on huikea Essi

Alussa aikuisena lavalle astuva Kotkaniemi muuntuu taidokkaasti teiniyden myllerryksessä eläväksi Essiksi, joka tuntee isosti ja paljon. Ja katsoja tuntee sen kaiken hänen kanssaan, koska on mahdotonta olla muistamatta millaista se oli. Se epävarmuus, se halu sopia joukkoon, olla hyvä ja tykätty, vaikka oma peilikuva kertoo kaikkea muuta. Se, kun söpö poika osoitti huomiota ja se, kun huomaa kavereiden puhuvan selän takana. Siinä sivussa äiti kehtaa pyytää apua pyykkien kanssa, ihan kuin jollekin niin vähäpätöiselle olisi kaiken muun keskellä aikaa.

Internet on mullistanut maailmaa ja samalla muuttanut tapaa kasvaa. Se on luonut uuden todellisuuden, jossa offline- ja online-maailmat kietoutuvat toisiinsa ja haastavat pohtimaan, millaisia minäkuvia, identiteettejä ja ihmissuhteita verkossa syntyy ja muovautuu. Digitaalinen arki herättää kysymyksiä siitä, mikä on ”todellista” ja mikä rakentuu vain ruudun kautta – ja miten nämä kaksi maailmaa lopulta kietoutuvat yhdeksi.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Näyttämöllä teinidraama sijoittuu kouluympäristöstä digitaalisiin kommunikaation areenoihin, ja tuo esiin herkällä ja tarkalla otteella tyttöjen välisiä kipeitä hierarkioita ja epävarmuuksia.

Lavalla nähdään yksi näyttelijä, joka on yhteydessä lavan ulkopuolisiin hahmoihin. Kuinka sopivaa kun ottaa huomioon juuri virtuaalimaailman ja mesettämisen kautta tapahtuvan yhteydenpidon. Essi on sitä sukupolvea, jolla on ollut pääsy nettiin hitaiden yhteyksien kautta. Essillä on kotisivut, irc-galleria, virtuaalihevosia. Essi on hurmaava ja sympaattinen sekoitus pikkutyttöä ja teiniä, juuri siinä kipeässä rajamaassa, jossa nämä kaksi erkaantuvat kovaa vauhtia toisistaan. Kun aikuisena tätä aikaa alkaa osata katsoa lempein silmin, Essi ei vielä osaa. Kaikki on totta vain tässä ja nyt.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

little_star95 — ooksä online? on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Napakasti kantava noin 1,5 h näytelmä osuu hermoon ja ytimeen, ja muistuttaa miten ihanan kamalan upeaa on tuntea asiat sydänjuuriaan myöten täysillä.