Sateinen juhannus mökillä
0Viime vuodet juhannuksena on ollut poikkeuksetta ihana ja lämmin sää, mutta tänä vuonna koitti nyt se kurjempi keli. Tultiin lapsen ja koirulin kanssa mökille hyvissä ajoin, ja yksi päivä oli lämmintä ja poutaa ennen kuin sateet alkoivat. Tuntuu kurjalta, koska sitä lämpöä ja ihanaa mökkisäätä on odotettu. Säälle ei mahda mitään, mutta kyllä se silti kyrsii. Tuo koiranpennun sisäsiistiksi opettaminenkin on heti haastavampaa, kun ulkona on kaatosade ja karvapalloa pitäisi viedä ulos vähintään tunnin välein. Kyllähän sen saa vietyä, mutta olisi tosi paljon helpompaa kun jokaisen piipahduksen jälkeen ei olisi litimärkä. Olisi se toista kun aurinko paistaisi ja voisi viettää päivät huoletta ulkona. Mutta ei mahda mitään, tänä vuonna on sateinen juhannus ja pitää vaan ottaa ilo irti sadesäästä.
Muuten mökillä on varsin mukavaa. Oon ehtinyt käydä vähän lenkillä töiden ohessa, nukkunut mukavasti aitassa sen mitä tuo uusi vinkulelu antaa (jostain syystä tykkää sitten hillua ympäriinsä aamuyöstä…odotan vähän et se kasvaa – mahdottoman puremisen lisäksi myös), päässyt rantasaunaan ja pulahtanut jopa kerran järveen (never again – ennen kuin se lämpenee).
Paistoin durrajauholettuja isolle porukalle ja lapsen kanssa on luettu Paddingtonin seikkailuja.
Kesä on vasta aluillaan, et sen puoleen ehtii se lämpökin sieltä vielä tulla. Toivottavasti. Tuntuu että tauditkin vaan jatkaa jylläämistä täällä kylmässä ja kosteassa, nyt tartteisi kaikkien saada annos ulkoilua, kesää, lämpöä ja lomaa.
Sitä odotellessa, ihanaa juhannusta kaikille!
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Ensimmäiset päivät koiranpennun kanssa
Ensimmäiset päivät koiranpennun kanssa ovat olleen hyvin intensiivisiä. Nappasin pennun kasvattajalta ja sisarusjoukon seasta matkaan ja pennulle koitti valtava elämänmuutos. Olin ajatellut, että selvitään automatkasta kun pentu on kassissaan ja voin välillä rapsutella matkan aikana. Mutta eihän se ihan niin mennyt.
vilkas ipana
Pennut olivat kasvaneet muutamassa viikossa ihan hurjasti. Ne pienet vikisevät vauvat olivat muuttuneet roteviksi ja äänekkäiksi pennuiksi! Matkasuunnitelma vaihtui, ja pentu oli pakko pistää kassiin kokonaan luukut kiinni. Olisi ollut hyvä saada joku noutoreissulle mukaan, mutta toisaalta ulinaa olisi ollut joka tapauksessa. Matka kotiin oli siis äänekäs, mutta selvittiin.
Kotona oltiin ensi alkuun kahdestaan, kun muut olivat mökillä. Se oli ihan hyvä, niin pääsi rauhallisempaan alkuun. Toisaalta se myös tarkoitti, että pentu oli mun jaloissa 24/7. Eihän sitä vielä voinut yksinkään jättää, paitsi nyt esimerkiksi suihkun ajaksi oli pakko. Mutta siitä se opettelu lähti. Alettiin käydä ulkona, missä oli maaseutupennulle hurjasti uutta ratikoiden, bussien ja ihmisvilinän keskellä. Hihnassa kävely nyt on vielä mitä on, ja saa pelätä koko ajan kompastuvansa siihen. Ulkoilu on ollut vielä turhan jännää, eikä asiointi pihalle tahdo sujua. Otetaan nyt silti rauhassa totutellen, että ulkoilusta tulee mukava asia. Pasila on taas aikamoinen työmaa, joten meteliä on joka puolella. Kasvattaja sanoi että pennut ovat olleet super reippaita ja rohkeita, ja siltä kyllä vaikuttaa. Rohkeuden varjopuoli on sitten se höntti meno, missä mitään ei oikein osaa varoa ja välillä vauhti tyssää päin seinää tai tuolin jalkaa.
Pentu on ihana
Sillä on selvä oma persoona, korkea ääni, ihanat nappisilmät. Se on sellainen löysä pötkylä niin kuin pennut on, leikkii ja suukottelee. Yksinoloon on totuttelua, sillä vielä se ei jää yksin vinkumatta edes vessareissun ajaksi. Mutta opettelu lähtee pienestä, esimerkiksi siitä, että en ota sitä heti syliin sohvalle vaan se voi jäädä nukkumaan siihen sohvan juurelle, jos haluaa lähellä olla. Eka yö oli parempi kuin odotin, mutta kyllä siinä silti heräiltiin. Kuten myös seuraavina öinä. Olen laittanut viltin lattialle viereen, niin saa nukkua lähellä. On se iso muutos jättää kaikki tuttu taakse ja muuttaa uuteen ympäristöön ventovieraiden kanssa.
Nopeasti se kyllä rohkaistui jo tutkimaan paikkoja yksinkin. Kun muu perhe tuli kotiin, huomio myös jakaantui enkä minä ole enää hänen universuminsa ainoa keskus – vaikkakin silti se ykkönen, koska eniten pennun kanssa olen. Napero rakastaa pentua jo valtavasti. Oli kova paikka olla mökillä juuri kun se tuli kotiin, mutta heillä on koko kesä aikaa tutustua ja kasvaa parhaiksi kavereiksi. Samalla tässä opetellaan kärsivällisyyttä, kun pentu on elävä olento eikä pehmolelu, ja siltä löytyy omaa tahtoa enemmän kuin tarpeeksi.
Että joo. Väsynyt, mutta onnellinen olo. Kova tuo pirulainen on puremaan etenkin kun villiintyy, mutta eiköhän se siitä saada rauhoittumaan. Ihanasti yksi velipoika muutti lähelle, niin päästään pentutreffailemaan.
Joten, saanko esitellä — perheemme uusin jäsen Kuura Joonatan Leijonamieli. Voitte arvata kuka sai päättää toisen nimen.
Ps. Kuvien ottaminen on melko vaikeaa, koska hereillä olleessaan tämä ei paikoillaan pysy.