Nyt on reissu heitetty, ja takana yksi pidemmän ajan bucket list -kohteista. Kokemuksia Sri Lankasta ehti kertyä parin viikon ajalta, ja sen pohjalta voin lämpimästi suositella kohdetta ihan kaikille. Oltiin matkalla meidän kolmen hengen perheen voimin, ja paikan päällä seikkailin pääasiassa kaksin lapsen kanssa. Miehellä oli isoja nukkumisvaikeuksia ja kun ei muutenkaan ole kunnossa, se vei voimia vähän liikaa. Mutta olen tosi iloinen miten paljon me ehdittiin tehdä ja nähdä! Alunperin olisin halunnut tehdä kiertomatkan ja yöpyä useammassa paikassa, mutta löydettiin Apollomatkojen kautta sen verran edullinen paketti, että mentiin lennot + hotelli -setillä ja tehtiin päiväretkiä. Meiltä kolmelta hengeltä lennot ja hotelli maksoi kahdelta viikolta vain vähän päälle 4600 €.

Kokemuksia Sri Lankasta

Matkaa Sri Lankalle tehtiin reilut 14 tuntia. Lennettiin Istanbulin kautta reilun parin tunnin välilaskulla Turkish Airlinella, joka on kyllä älyttömän kiva lentoyhtiö. Varsin hyvät ruoat, hyvä palvelu, lapselle sylikaupalla pieniä lahjoja (leluja, väritettävää, oma hygieniapussi jne.) ja hyvä viihdetarjonta. Lennot oli perillä hieman etuajassa ja kaikki sujui tosi mutkattomasti. Laskeuduttiin Colomboon puoli kuudelta aamulla unettoman yön jälkeen, joten reissu alkoi melko tokkuraisissa tunnelmissa. Mutta kyllä se aina matkan alussa menettelee, kun on intoa täynnä. Oltiin tilattu auto kuskaamaan meidät parin tunnin päähän hotelliin.

Hikkaduwa

Meidän hotelli oli etelärannikolla Hikkaduwassa, joka on pieni ja vilkas rantakohde. Isoja aaltoja, merikilpikonnia, korallia ja surffareita — varsin kelpo paikka. Hotelli oli Citrus Hikkaduwa ihan meren rannalla. Ensi alkuun vaihdettiin huonetta pariin otteeseen, koska yläkerrokseen ei saanutkaan lapselle sänkyä. Toinen huone oli heti ravintolan vieressä, ja sinne kuului ihan älytön meteli illan musiikista puolille öin. Se oli varsinkin miehen nukkumiselle ihan myrkkyä.

Vaihdettiin huonetta hotellin toiselle laidalle, mikä vähän auttoi, mutta ei täysin. Vaikka ilmastointi humisi ja aalloista kuului ryskettä, bassot ja pilliin vihellykset kuului hyvin selvästi. Lisäksi ainakin ekassa alakerroksen huoneessa oli aivan varmasti hometta. Lapsen kanssa nukuttiin ihan hyvin, mutta oli tosi harmi että meteli vei miehen reissusta paljon voimia. Huone oli sinänsä ihan toimiva ja palvelu hyvää. Aamupalakin ihan jees, vaikka olisi voinut olla parempikin. Sijainti meren rannalla oli hyvä, ja naperokin oppi uimaan runsaan altaassa pulikoinnin myötä. Jälkikäteen ottaisin kuitenkin ehdottomasti eri hotellin, ja tekisin sen paikan vaihdoksen ainakin muutamaan otteeseen. Mukavan oloisia majataloja ja hotelleja oli paljon. Vika yö oltiin Negombossa lentokentän lähellä pienessä söpössä B & B majoituksessa, koska 7.15 lähtevälle lennolle piti herätä aikaisin. Ei tarvinnut sitten ihan kahdelta yöllä vielä lähteä kentälle.

Hikkaduwassa oli kiva ranta missä kulkea, ja merikilpikonnat ui ihan siinä omassa rannassa. Aallot ja virtaukset on voimakkaita, mutta aamuisin vesi oli matalammalla ja rantaan tuli pieniä matalikkoja missä lapsenkin oli helppo kahlata ja uida. Aaltoja karkuun juokseminen oli kuitenkin parasta.

Kulttuuri

Liikenne on aikamoista. Siis oikeesti hullua. Töötti kaikuu kun bussit ajavat 80 km/h pikkukatuja pitkin, tuk tukit pujottelevat pitkin poikin ja kaduilla juoksentelevat niin kulkukoirat, lehmät kuin ihmiset. Alussa pelotti katsoa eteenpäin, kun tuntui että koirat jää alle, mutta kummasti niihin tottui. Kerran oli jo läheltä piti tilanne ja melkein jäätiin tuk tukilla bussin alle, mutta onneksi vaan melkein. Kuulemma Sri Lankalla kuoli liikenteessä viime vuonna 11 000 ihmistä.

Lapsi oksensi automatkalla kahdesti, vaikka kotona ei ikinä ole kärsinyt matkapahoinvoinnista. Ehkä sekin kertoo menosta jotain. Valtateillä matka sujui varsin rattoisasti, mutta pienemmät tiet ovat yhtä mutkaa ja kurvia, ja kun sen lisäksi ajotapa on jatkuvaa ohittelua ja muiden kulkuneuvojen seassa pujottelua, kyyti on kuin vauhdikkaimmassa huvipuistolaitteessa.

Ihmiset on aivan ihania, etenkin lapselle. Joka paikassa hänestä huolehdittiin, hänet huomioitiin ja päätä siliteltiin. Sri Lankassa rakastetaan lapsia, ja etenkin tuollainen vaalea kiharapää sai sellaista ihailua osakseen että oppi kyllä nopeasti keimailemaan. Lapsen kanssa oli turvallista ja helppoa kulkea, ja löysin heti alkuun todella hyvän retkijärjestäjän jonka kanssa sovin lopulta kaikki meidän retket ja sovittiin vielä että pidetään yhteyttä vielä nyt reissun jälkeenkin. Jää nähtäväksi miten se toteutuu.

Pari töykeämpää kohtaamista oli, ja se kiteytyi pitkälti tippikulttuuriin missä tyyliin joku näyttää kadulla korissa olevaa käärmettä ja alkaakin sitten vaatia maksua sen näyttämisestä. Hyvästä palvelusta tippasi mielellään, ja sitä onneksi pääasiassa olikin. Vilkkailla turistipaikoilla paikalliset ovat oppineet ottamaan matkustajista hyödyn irti, enkä itse esimerkiksi tykkää yhtään juuri eläinten käyttämisestä turistien viihdykkeenä. Näkyi niin käärmeitä kuin apinan- ja krokotiilinpoikasia. Vaatteiden ja matkamuistojen kaupustelijoita oli, mutta ei onneksi kovin päällekäyviä. Ehkä härskein oli rantaravintolan pöytään tullut selvästi jossain pöllyssä oleva kalastaja, joka yritti tarjota suoraan ämpäristä merisiiliä syötäväksi. Kieltäydyin.

Sää

Lämmintä, kosteaa ja kuumaa oli. Odotin sadetta, koska mielikuva oli että siellä tropiikissa kuuroja tulee paljon, mutta sadetta oli vielä odotettua enemmän. Kuulemma tammikuu on yleensä kuiva kuukausi, mutta nyt oli muutama päivä kun satoi koko ajan. Se ei onneksi niin haitannut, koska niitä päiviä kului myös retkillä, joilla oli kivaa sateesta huolimatta.

Pilvistä oli myös usein, ja aurinkoa olisi ollut kiva nähdä enemmänkin. Toisaalta heti kun aurinko paistoi, iho alkoi punoittaa kaikesta rasvaamisesta huolimatta, joten pilvisellä oli helppoa. Lapsella oli uv-puku ja -hattu, ja silti alussa tuli kunnon aurinkoihottuma poskiin. Saatiin se onneksi hoidettua juurikin sadepäivän ja seuraavan päivän pilvisyyden aikana. Uv-säteily oli aika armoton. En ole vuosiin polttanut ihoa, olen varovainen auringon kanssa ja käytetään viisikymppistä vedenkestävää rasvaa, ja silti se ei meinannut riittää.

Nyt totuttelua taas kotioloihin ja arkeen, ja onneksi kohta onkin jo viikonloppu! Jaan tässä vielä lisää kokemuksia reissusta ja retkistä mitä tehtiin.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit  

Gluteenittomien pullien leipominen on ollut minulle iso haaste. Pullat eivät millään kohoa yhtä kauniiksi gluteenittomilla jauhoilla kuin vehnäjauhoilla, ja kun lisäksi heitetään vielä vegaaniset vaatimukset, olin jo varma, ettei pulla vaan kuulu enää osaksi minun elämääni. Mutta onneksi lähdin kokeilemaan, sillä monen monituisen yrityksen ja erheen kautta onnistuin saamaan aikaiseksi aivan loistavan gluteenittoman ja vegaanisen pullataikinan, jolla syntyi myös suunnattoman herkullisia korvapuusteja! Nämä gluteenittomat vegaaniset korvapuustit ovat täydellisen pehmeitä ja meheviä, ilmavia ja maukkaita. Kaneli ja kookossokeri ovat niihin mitä ihanin makupari!

 

Gluteenittomassa ja vegaanisessa pullataikinassa piilee kaksi salaisuutta, nimittäin soijajogurtin ja tietyn jauhoseoksen käyttö. En nyt sano etteikö taikina onnistuisi myös muilla jauhoseoksilla, mutta oman kokemukseni mukaan Virtasalmen viljatuotteen pullajauhoseos on ihan paras. Sen lisäksi, että on paljon helpompaa mättää jauhoja vain yhdestä ja samasta pussista, kyseinen jauhoseos on myös todella laadukas. Siinä on tasan erilaisia jauhoja ja psylliumia tuomaan sitkoa, ei muuta. Todella monet jauhoseokset on nimittäin makeutettu valmiiksi, tai niissä on mukana vehnätärkkelystä. Vehnätärkkelys toki tekee pullista enemmän vehnäjauhopullien kaltaisia, mutta jos haluaa luontaisesti gluteenittomia leivonnaisia, se ei ole enää vaihtoehto.

Suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan Virtasalmen viljatuotteen pullajauhoseosta. Ja tämä ei ole mainos, vaan ihan aito suositus hyväksi kokemalleni tuotteelle. Etenkin pullien ja muiden kuohkeutta vaativien leivonnaisten kanssa oikeanlaiset jauhot ovat kaiken aa ja oo.

GLUTEENITTOMAT VEGAANISET KORVAPUUSTIT

 

 GLUTEENITON JA VEGAANINEN PULLATAIKINA

 

6dl kasvimaitoa (käytin kauramaitoa)

50g tuorehiivaa

250g maustamatonta soijajogurttia

1/2dl agavesiirappia

1,5rkl kardemummaa

9-10dl Virtasalmen viljatuotteen pullajauhoseosta

50g kasvimargariinia

Lämmitä kasvimaito kädenlämpöiseksi ja murenna sekaan hiiva. Sekoita erillisessä kulhossa kaikki muut ainekset margariinia lukuun ottamatta. Voit lisätä joko kaikki jauhot kerralla tai jättää osan lisättäväksi vasta leivontavaiheessa. Itse lisäsin kaikki kerralla, enkä leivontavaiheessa tarvinnut lisää jauhoja enää lainkaan.

Sulata margariini pehmeäksi, mutta ei juoksevaksi. Sekoita hiivaseos muiden ainesten sekaan, ja lisää lopuksi myös margariini. Sekoita ainekset tasaiseksi, hyvän sitkon omaavaksi taikinaksi mielellään käsin tai yleiskoneella.

 

Tarvittaessa jauhota pöytä tai leivonta-alusta ja kumoa taikina alustalle. Kaulitse taikinasta ohut tasainen levy. Oma leivonta-alustani on sen verran pieni, että kaulitsin taikinan kolmessa erässä. Muutenhan se ei haittaa, paitsi rumiksi jäävien päätypalojen osalta, joita tuli tällä tyylillä enemmän. Onneksi maku on silti niissäkin kohdallaan!

 

Täytteeksi

~200g kasvimargariinia

1,5dl kookossokeria

5rkl kanelia

Sulata margariini jälleen pehmeäksi, mutta ei juoksevaksi. Levitä margariinia joka puolelle kaulitun taikinalevyn pinnalle. Ripottele päälle vielä kanelia ja kookossokeria.

 

 

Rullaa taikinalevy tiiviiksi pötköksi ja leikkaa se yhtä moneen tasapaksuun osaan. Asettele palaset uunipellille leivinpaperin päälle haluamallasi tyylillä joko pystyyn tai poikittain. Voit myös asetella palaset esimerkiksi vuorattuun kakkuvuokaan ja valmistaa Bostonkakun.

 

Anna korvapuustien kohota pellillä lämpimässä paikassa liinan alla noin tunnin ajan. Jos haluat, voitele puustien pinta ennen paistamista vaahterasiirapilla, kasvimaidolla tai margariinilla. Pinnalle voi myös ripotella vielä lisää kanelia ja/tai kookossokeria.

 

Paista korvapuusteja uunissa keskitasolla 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Jätin omani vielä hetkeksi uuniin odottamaan sen jäähtymisen ajaksi paistamisen jälkeen, jotta ehdin maistaa niitä lämpimänä. Lisäaika ei onneksi ehtinyt kuivattamaan ihanan meheviä puusteja! Varo kuitenkin paistamasta niitä liian pitkään, jotta pullissa säilyy mehevyys.

 

Gluteenittomat ja vegaaniset korvapuustit säilyvät hyvin muutaman päivän ihan huoneenlämmössä, mutta ne kannattaa säilyttää ilmatiiviissä astiassa, jossa ne pysyvät kosteina ja pehmeinä. Pidemmällä tähtäimellä ehdottomasti paras tapa pullien säilömiseen on pakastin, jossa pullat säilyvät pitkään. Lisäksi pullat saa helposti sulatettua mikrossa ja nautiskeltua uudelleen lämpiminä ja pehmeinä, ihan kuin ne olisivat jälleen uunituoreita.

 

Olen viime aikoina syönyt yhden puustin melkein joka päivä teekupin ohessa, ja isoksi luulemani pakastepussi on alkanut uhkaavasti tyhjentyä. Onneksi minulla on nyt tämä loistava ohje jemmassa seuraavia leivontakertoja varten, jolloin saan eteeni onnistuneita gluteenittomia ja vegaanisia korvapuusteja milloin vain. Taikina oli niin helppoa käsitellä ja käyttäytyi leivottaessa täydellisesti, ettei pullien väkertäminen tunnu lainkaan työläältä prosessilta. Leipominen on kaiken lisäksi täydellisen rentouttavaa puuhaa kylmän ja pimeän talven keskellä. Kun iskee kädet taikinaan ja alkaa vaivaamaan, mieli tyhjenee kaikesta turhasta ja samalla koko keho rentoutuu. Kun palkinnoksi saa vielä huumaavan kanelisen pullan tuoksun leijumaan ympäri kotia, ei parempaa voisi ollakaan.

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit