Mukava ja ahdistava viikko

Tällä viikolla on ollut paljon kivoja juttuja. Hyviä asioita töissä, ihania hetkiä kotona. Ja silti samalla ollut tosi kamalakin viikko. Huh. Miten arki voikin heitellä niin laidasta laitaan. Nyt jos koskaan koitan vaan hengitellä ja olla murehtimatta, koska uskon kyllä, että jotenkin asiat järjestyvät, ja toisekseen en niille juuri nyt mitään mahda. Eli siis takana varsin mukava JA ahdistava viikko! Mites siellä?

Hyvää oli

– kiva tilanne töissä. Menee hyvin ja tykkään tosi paljon työarjesta. Tunnen olevani siellä missä pitää!

– suunniteltiin lapsen synttäreitä. Toisen into on ihanan tarttuvaa!

– ideoitiin miehen kanssa minne voisi lähteä reissuun. Liikaa vaihtoehtoja ja tutkittavaa, apua! Samalla innostavaa miettiä mitä kaikkea olisi vaihtoehtona.

– uusi nettiyhteys ja uusi iPad. Toimiipa taas hyvin!

– iltasadut. Ihania hetkiä kainaloittain halaillen, jälleen kerran Joonatanin ja Korpun kanssa. Nyt on taas päästy Veljeni Leijonamieli loppuun, saas nähdä miten nopeasti aloitetaan taas alusta.

– Ulkoilua ja juoksulenkki. Hitaasti ja kevyesti, mutta tekipä hyvää pitkästä aikaa!

– Kauan haaveiltu joulukylä! Siinä liikkuu pieni juna ja soi laulut. Liian kovaa, mutta onneksi äänet saa pois – ihmettelen vain ettei ole volyyminappia?

– Kausivalot. Tarvitseeko edes selittää? Valoa tähän pimeään aikaan.

Ahdistaa kuitenkin

– Älytön summa minkä maksoin lääkärin lähetteellä laittamista labroista. Meinaa tulla itku kun ajatteleekin, miten ne saa maksettua. Ja samalla tietty loppuvuodesta maksuun tulevat ensi kauden vakuutukset ym. valtavat summat samaan aikaan.

– Tää maailma ja sen ihmiset ja kaikki ne periaatteet, joiden mukaan pahan ei pitäisi pärjätä ja saada valtaa. Ei voi käsittää miten rasismi, syrjintä, julmuus, pilkka, vihapuhe, aggressio ja väkivalta voivat kerätä kannatusta keneltäkään. Miten?!

– Kotimaan politiikka. En voi sanoa olevani niin pätevä ja tietoinen sen kaikista kiemuroista, että osaisin antaa paremmat ratkaisut. Mutta siellä on nyt yksinkertaisesti kylmää kyytiä. Vaikka päätökset olisivat mitä, tämä vastakkainasettelu ja riitely ahdistaa. Se, että aikuisten ihmisten on muka ookoo puhua toisista ihmisistä mitä sattuu. Pilkata. Olla pitämättä huolta. Itse näen asian niin, että kaikkien etu on pitää kaikista huolta. Näin pienessä maassa ei ole varaa antaa nuorten syrjäytyä, työttömyyden kasvaa ja ihmisten ajautua ahdinkoon. Terveydenhuolto on kaameassa jamassa, päivähoito pulassa, lapset käyvät koulua karmeissa jättilaitoksissa.

– Napero ollut terve toooosi pitkään, mutta miten just nyt vaikuttaa että onko tulossa kipeäksi…

– Lapsella tulossa neuvola ja rokotus. Tuli vuoden ikäisenä tästä rokotteesta todella kipeäksi ja pelottaa jos nyt käy samoin.

Joo. Rakastan tätä loppuvuoden aikaa jouluvaloineen, pipareineen ja muine kivoine juttuineen. Paljon kaikkea kivaa tiedossa. Olen taipuvainen ahdistumaan asioista, joihin en voi vaikuttaa, mutta sen kanssa on vain opittava elämään. Päivä kerrallaan, hengitellen. Huh.

Hyvinkäällä pääsi viikko sitten jo fiilistelemään lunta!

Ihanaa isänpäivää kaikille🤍