Kimaltava ja vauhdikas Moulin Rouge! musikaali
0
Kävin perjantaina katsomassa Helsingin kaupunginteatterin Moulin Rouge! Musikaalin. Olin odottanut tätä kovasti, ja vastikään kesällä pitkästä aikaa katsottu elokuva oli tuoreessa muistissa. Moulin Rouge! on elokuvana upea, ja mietin kyllä etukäteen miten se teatterin lavalle siirtyy. Mutta onneksi näitä kahta ei tarvitse verrata keskenään – Moulin Rouge! Musikaali on nimittäin ihan oma juttunsa, erillään elokuvasta ja omilla ansioillaan seisova. Ja kyllä sitä oli ihana katsoa!
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Moulin Rouge! Musikaali on toteutettu yhteistyössä Pohjoismaiden kanssa, ja esitys on kiertänyt mm. Kööpenhaminan ja Tukholman kautta. Lavasteet ynnä muut ovat siis kaikkialla samat. Tästä oli esim. Hesarin arvostelussa tullut jonkin verran kritiikkiä, mutta se kritiikki nyt oli varsin tyly kaikin puolin ja se musikaali mitä itse olin katsomassa oli jotain ihan muuta. Moulin Rouge! rakentui tanssin, laulun, musiikin, värien ja mielettömien pukujen muodossa, eikä vauhtuville lavasteille ollut omasta mielestä mitään tarvetta. Ne tekivät mitä piti, ja näyttämön takana oleva screeni antoi kuvaa vaihtuvasta maisemasta ja Pariisista tapahtumapaikkana. Tämä on hieno musikaali, joka varmasti terävöityy ja loistaa vielä paremmin mitä enemmän esityskertoja ehtii tulla.
Moulin Rouge! Musikaali on valloittava ja vauhdikas
Musikaali alkoi heti vauhdikkaasti Lady Marmeladen tahdissa, mutta tässä vaiheessa kokonaisuus vaikutti vielä hieman tukkoiselta. Ihan kuin tanssinumero ei olisi lähtenyt kunnolla käyntiin. Siinä oli iso ero toisen puoliajan loppunumeroihin, joissa meno oli vauhdikasta ja kaikki meni aivan täydellisesti nappiin. Ihan kuin koko esiintyjäporukka olisi saanut kunnolla lämmön päälle ja fiiliksen ylle, ja homma vapautui sitä kautta. Mutta ensi-ilta oli vasta viime viikolla, joten alussahan tämä vielä on.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Tanssin ja laulun taikaa
Martti Mannisen Christian loisti alusta loppuun, lauloi mielettömällä intensiteetillä ja toi hahmon hienosti eloon. Muistan, kun kävin lapsen kanssa katsomassa Pienen Merenneidon ja hän ihastui täysillä Mannisen Prinssi Erikiin. Noh, itselleni kävi kyllä tässä samoin. Sen sijaan Jennie Storbackan Satine jäi kovin vaisuksi, mitä ihmettelin. Tässä piti olla se säteilevä timantti, nainen, johon ei voi olla rakastumatta. Hahmo jäi täysin muiden esiintyjien varjoon ja jos ymmärsinkin miten Christian sai Satinen hullaantumaan, en ymmärrä mitä Christian näki tässä.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Herttuan hahmo Joel Mäkisen esittämänä oli varsin mainio, kuten myös Moulin Rougen! muut tähdet, mm. Pientä Merenneitoakin esittänyt Yasmine Yamajako. Myös miesten ensemble oli upeaa katsottavaa, eikä voi kuin ihailla sitä tanssi- ja esiintymistaitoa mikä tällä porukalla oli. Risto Kaskilahden Harold Zidler oli vähän liikaa höpsöön suuntaan, mutta kirvoitti yleisöltä sen verran nauruja, että taisi valtaosaa viihdyttää mainiosti. Christianin vankat ystävät Toulouse ja Santiago vetivät roolinsa oikein hyvin.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Moulin Rouge! Musikaali on melko uskollinen elokuvan tarinalle, mutta ei sen sitoma. Musikaalin tarina on omansa, ja siihen kuuluu aimo annos uutta musiikkia ja musiikin ja laulun kautta kerrottua tarinaa. Suomenkieliset laulut toimivat yllättävän hyvin, vaikka täytyy sanoa, että musiikki oli turhan kovalla. Se aiheutti äänen särkymistä ja sanojen puuroutumista, mutta ei se onneksi elämystä haitannut sen suuremmin.
Omat lempparikohdat olivat Christianin, Toulousen ja Santiagon tapaaminen, Christianin paluu Satinen luokse ensi tapaamisen jälkeen (ah Christian!) ja ne hetket, kun absintti otti porukan valtaansa Sian Chandelierin soidessa.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Jos rakastat musikaaleja, Moulin Rouge! ei petä
Jos Moulin Rougea! miettii tarinan tasolla, totta kai elokuva kertoi sen paremmin. Mutta kuten sanoin, ei näitä kannata verrata toisiinsa. Teatterimusikaali toimii omilla ehdoillaan, ja tämä musikaali oli värien, tanssin laulun ja kimalluksen juhlaa. Elokuvassa itse rakkaustarina sai enemmän tilaa, ja oli hyvin selvää miksi ja miten Christian ja Satine rakastuivat. Rakkauden lisäksi myös suru ja traagisuus olivat vahvemmin läsnä.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Musikaali sen sijaan juhli taidetta, vapautta ja kauneutta, ja sitä kautta myös sitä rakkautta. Ja näin katsojana kyllä rakastin kovasti tätä musikaalia ja sen antamaa kokemusta. Hymyilin, nauroin ja huomasin hieman jammailevani mukana. Ja se on se musikaalin taika. Kun 2 h 50 min kuluu kuin siivillä, eikä salista ole mikään kiire pois. Miten hienoa, että näitä esityksiä tulee Suomeen. En malta odottaa, mitä Helsingin kaupunginteatteri vetää seuraavaksi hihastaan! Lisää tätä!
Moulin Rouge! Musikaali taitaa olla syyskauden osalta täysin loppuunmyyty, mutta koita saada liput kevään näytöksiin. Usko pois, se kannattaa!
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri