Ennen inhosin ja nykyään rakastan x 5
0Mieltymykset muuttuu ajan kanssa, enkä ole siinä mikään poikkeus. Vuosien varrella on oppinut tykkäämään monista uusista asioista, ja nyt avaankin muutamia juttuja mitä ennen inhosin ja nykyään rakastan. Samaistuuko joku näihin?
Mitä ennen inhosin ja nykyään rakastan x 5
Marjastaminen
En todellakaan ole ollut aina innokas marjojen kerääjä. Lapsena suorastaan vihasin sitä, eikä marjojen keruu ollut mun juttu ollenkaan ennen kuin olin ehkä 25-vuotias. Se alkoi kenties siitä, kun miehen mökin naapurissa oli mansikkatila ja saimme kerätä sieltä niin paljon mansikkaa kuin ikinä jaksoi. Kun kotona sai pakastimen täyteen marjoja talven varalle, jokin tuolla päässä naksahti kohdilleen. Sitten olinkin jo rämpimässä suolla lakkojen perässä, vadelmapuskassa heti kun silmä vältti ja jopa siellä painajaismaisessa mustikkametsässä. Ja nykyään marjastaminen on ihan kesän kohokohtia. On ihanaa liikkua metsässä, kuunnella samalla vaikka äänikirjaa ja löytää niitä meheviä apajia täynnä vitamiinipommeja, jotka vain odottavat keräämistä. Edes hirvikärpäset tai karmivat hämähäkit ei sitä nautintoa estä, vaikka jonkin kerran naaman takerruttua suoraan seittiin saattoi jonkinlainen parkaisu päästä.
Ei tulisi mieleenkään jättää väliin. Mansikat ostetaan kyllä nykyään valmiina, mutta keräsin tänä kesänä muun muassa 13 kg pensasvadelmaa, jonkin verran metsävadelmaa ja noin 5 ämpärillistä mustikoita. Enemmänkin olisi voinut, mutta loppui loma ja pakastimesta tila. Onpa ollut ihanaa myös syödä niitä marjoja tuoreena niin paljon kuin napa vetää! Lakkasuolle en ole viime vuosina päässyt, mutta miehen ihanat sukulaiset siellä painaa joka vuosi ja jakelee anteliaasti saalista myös muille. Joten talvi, senkun tulet, meillä on marjaa!
Liikunta
En ollut mikään liikunnallinen lapsi. Enkä sinänsä näe että lapsen tarvitseekaan olla, lapsen kuuluu leikkiä ja se liikunta tulee siinä sivussa. Mutta ehkä omalla kohdalla korostui se, että vähän pakotin itseni liikkumaan myöhemmin. Meni aikaa, että aloin aidosti nauttia liikunnasta ja sen tuomasta euforiasta. Ja vielä pidempään, että opin senkin kohtuudella, koska määrä ei korvaa laatua. Edelleen vähän haen sitä, että usein kevyempi versio on se parempi, mutta sitten taas nautin juoksemisesta tosi paljon. En liiku siksi, että olisi pakko tai koska sitä jotenkin pitäisi tehdä. Liikun, koska se tekee valtavan hyvän olon. Ahdistun nopeasti, jos joutuu olemaan liian pitkään aloillaan. Ja siinä on aika huima muutos.
Helle
En oikeastaan lapsena tykännyt helteestä. Tai nautin toki kesästä ja lämmöstä, mutta muistelen että tietyssä iässä vietin paljon aikaa mökilläkin sisätiloissa lukemassa kirjoja ja nauttimassa viileydestä sen ulkona porottavan auringon sijaan. Nykyään taas helteet ja kunnon kesäkelit on best! En jaksa kuumaa keliä kovin pitkään, mutta kun on tarpeeksi lämmin, niin voikin hyvin viihtyä varjossa ja tuntea silti sitä ihanaa lämpöä. On upeaa herätä aamulla kun tietää, että edessä on taas lämmin päivä ja päälle riittää pelkkä hellemekko. Ei sen puoleen, kaupungissa riittää vähempikin, koska meillä ei ole ilmastointia ja inhoan nukkua liian kuumassa. Mutta kun on ollut kunnon kesä, se syksyn viileys tuntuu helpottavalta ja ilma raittiilta. Neljässä vuodenajassa on taikaa.
Aikaiset aamut
En ollut ennen aamuihminen. Vihasin heräämistä, olin kiukkuinen kuin pieni piru ja menin aina liian myöhään nukkumaan. Nykyään on toisin, ja aamu on mun suosikkiaikaa. Kesällä tuli nukuttua pidempään ja valvottua myöhempään, mutta arjessa tarvitsen aamuun aikaa. En todellakaan ole niitä tyyppejä, jotka pistää kellon soimaan varttia ennen kuin pitää sännätä ovesta ulos. Tykkään aamuista niin paljon, että välistä tulee herättyä naurettavan aikaisin ja sitten toki jossain välissä uuvuttaa. Mutta se rauhallinen aamuhetki kahvin kanssa on sellainen meditaatio ja voiman lähde, etten parempaa tiedä. Myönnän silti, että lomalla taas huomasi miten tärkeää uni on. Kummasti sitä jaksaa paremmin, kun ei kerrytä univelkaa. Vaikka menenkin ajoissa nukkumaan, on esimerkiksi viideltä herääminen keskellä talvea vähän tiukka. Koitan siis malttaa nyt arjessa nukkua pidempään. Edes välillä. On se kahvihetki ihan kiva toimistollakin.
Ruoanlaitto
Toki tykkäsin lapsena joskus leipoa, mutta pääsääntöisesti mitään mielenkiintoa ruoanlaittoon ei ollut. Ei raaka-aineisiin, ei annoksiin, ei edes ruokien ideointiin. Nykyään to do -lista pursuaa erilaisia ruokaohjeita ja -ideoita, joita haluan päästä kokeilemaan. Kimmokkeena mulla toimi oikeastaan ruokavalion muutos maidottomaan ja gluteenittomaan, jolloin niitä ruokia ja leivonnaisia piti alkaa tekemään itse jos mieli teki syödä. Mutta samalla opin hakemaan rauhoittumista leipomisen kautta. Ainesten sekoittaminen ja ylipäätään ainesten yhdistely summan mutikassa vie ajatuksia pois päätä vaivaavista jutuista, ja auttaa keskittymään olennaiseen. Samalla saa käsille vähän tekemistä, jos on liian levoton olo istuskella. Ei se arkiruoan laittaminen mitään kovin inspiroivaa ole, mutta välillä siinäkin pääsee samaan fiilikseen.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Loma ohi – miten meni?
Kesäloma, ja kaikki loma, tuntuu aina ihanalta. Tänä vuonna jotenkin erityisen ihanalta. Uudessa työssä loma ei ole mitenkään varma juttu, ja olikin ihanaa kun sain pidettyä kolmen viikon loman. Kun vielä sitä ennen tein kolmisen viikkoa töitä etänä mökillä, tuntuu että loma oli sitäkin pidempi ja mökkeilyä piisasi. Tänä kesänä tuli oltua 38 päivää ja viikko vielä Puolassa, siinä välissä vain muutama päivä kotona. Poissa kotoa oleminen teki kesästä ja lomasta entistä pidemmän tuntuisen, kun arki oli kaukana ja päivät kuluivat eri maisemissa. Naperokin sanoi, että tuntuu kuin siitä olisi jo vuosia kun lähdettiin juhannusviikolla junalla mökille. Nyt on loma ohi ja arki alkanut, mutta mitä lomasta jäi päällimmäisenä käteen?
Kesäkelit
Tänä vuonna on hemmoteltu lämmöllä ja helteillä. Ihanaa! Toukokuussa pääsi jo helteiden makuun, ja vaikka välissä vähän kylmeni, vietettiin kesällä monia päiviä auringosta, lämmöstä ja kesästä nauttien. Päästiin uimarannalle, hikisille juoksulenkeille ja lätkimään verenhimoisia paarmoja. Veneajeluille, syömään ulkona ja nauttimaan jätskistä, joka meinaa sulaa liian nopeasti. Siinä kaikessa on ollut kesän tuntua.
Juoksulenkit
Lenkkeilemään on päässyt kivasti. Molempien mökkien juoksulenkit on ihania, ja niitä on jo nyt ikävä, vaikka kotonakin on monta kivaa lenkkiä mitä mennä. Välillä juoksu on käynyt ikävästi henkeen ja oon saanut huomata yskiväni sen jälkeen enemmän, mutta oon kovasti yrittänyt opetella nenän kautta hengitystä ja saada palleahengityksen kuntoon. Se hidastaa välistä vauhtia, mutta huomaan kyllä eron kun vaan malttaa tehdä. Nenähengityksestä sanotaan, että happea kyllä tulee vaikka tuntuisi että joutuu haukkomaan henkeä, ja siihen yritän luottaa. Toistaiseksi pitää vaan hidastaa heti, jos tuntuu että meinaa alkaa hengittämään liikaa suun kautta.
Kesäherkut
Tänä kesänä on herkuteltu ehkä enemmän kuin ikinä. En tiedä miten siinä niin kävi, mutta koko ajan on ollut ties mitä kakkuja, kääretorttuja, jätskejä, keksejä ja karkkeja. Tuntui jo, että eihän tämä vetele, mut toisaalta myös mietin että höh, nyt nythän on loma ja antaa mennä. Ja niin sitten on mennytkin. Nyt kotona ehkä vähän rajaa taas, mutta kyllähän se tässä arjen mukana tulee ihan luonnostaan.
Pikkujuhlaa
Vietettiin mun vanhempien 70–vuotisjuhlia, mulla oli nimpparit ja miehellä synttärit. Varsin pienimuotoista kaikki, mutta kivaa yhtä kaikki. Vanhemmilla on just myös 50-vuotishääpäivä ja sovittiin naperon kanssa juhlistaa eskarin alkua. Paljon mukavia juttuja arkeen. Myös mun sukulaisia Kanadasta tulee käymään ja nähdään pitkästä aikaa, viime kerrasta onkin aika monta vuotta aikaa.
Marjojen täyttämä pakastin
Okei, pakastin on ilahduttanut vasta nyt arjessa, mutta mökkeillessähän niitä marjoja kerättiin. Onkin ollut super hyvä marjavuosi, vaikka kuivana keväänä huolestutti miten käy. Mustikat on olleet kuin pensasmustikoita, ja viimeisinä lomapäivinä sai sateista huolimatta kerättyä hyvät määrät. Käytiin Kolarinpellon marjatilalla keräämässä pensasvadelmia iso satsi, ja syytä olikin, koska ne maksaa itse kerättynä vain 6 €/kg – lähes ilmaista! Metsävadelmia oli paljon, ja viinimarjoja on mennyt suuhun suoraan pensaasta. Marjakausi on ihana aika, ja voi että sydäntä lämmittää katsoa miten paljon lapsen mahaan menee tuoretta marjaa joka päivä. Ihanat sukulaiset täytti myös meidän pakastinta lakoilla, joita löytyi ilmeisesti myös järjetön määrä tänä vuonna. Ja sormet on ihan sinisenä mustikoista vielä arjen alettuakin.
Nukkuminen
Ei sitä arjessa aina tajuakaan että väsyttää, mutta varsinkin se alkupätkä oli täynnä unta. Nukuin kevyesti sellaisia 9–10 tunnin yöunia, eikä ollut mitään ongelmia nukahtaa iltaisin. Teki hyvää. Helteiden aikaankaan ei onneksi ollut liian kuuma nukkua, ja viimeinen viikko oli sen verran viileämpi, että öisin suorastaan kehräsi peiton alla raittiin ilman tulviessa avoimesta ikkunasta sisään. Parasta!
Lukeminen
Oon viime vuosina hyödyntänyt enemmän ja enemmän kirjastoa (sitä ennen kirjakaupassa työskennellessä kirjoja sattui tulemaan kotiin muutenkin…), mutta ostin Puolasta kaksi uutta kirjaa mitkä oon halunnut lukea. Colleen Hooverin It ends with us sekä Rebecca Yarrosin Fourth Wing. Hooverista on kuullut paljon arvioita puoleen ja toiseen, mutta kiinnosti sikäli itse kokeilla mistä on kyse. Leffakin tulee just ensi-iltaan, ja koska Blake Lively on musta symppis, aattelin että se voisi olla kiva nähdä. Ja kirjahan pitää aina lukea ensin 🙂 Täytyy sanoa, että tää oli paljon laadukkaampi kuin odotin. Ihmissuhdedraamaa, mutta aika arkista ja aidon oloista. Odotin nimittäin yhtä kiusallista kokemusta kuin Fifty Shades oli (se oli nimittäin jotain niin luokattoman huonoa kielen puolesta, etten käsitä miksi siitä kasvoi sellainen ilmiö). En tiedä miten käännös tässä toimii, mutta kirjana oli ihan viihdyttävä. Voisin lukea Hooveria lisääkin, ja tähän on ilmeisesti myös jatko-osa.
Yarrosin kirja oli aika loistavaa kesälomalukemista. Fantasiahömppää, joka upposi. Siinä oli sitten ajoittain jo vaivaannuttavaakin osaa, mikä ei sopinut ollenkaan kirjan muuhun tyyliin, mutta yhtä kaikki viihdyttävää. Ja tässä oli myös vasta ensimmäinen osa, joten lisääkin piisaa.
Loman parhaita puolia on kans se, että arki tuntuu sen jälkeen taas mukavalta. Tai kyllä mä pääsääntöisesti arjesta tykkään, toki välillä on vaikeaa revetä kaikkeen ja ei ole aikaa niin paljon käsissä kuin haluaisi. Mutta piiiitkän mökkeilyn jälkeen oli kiva palata kotiin, kaupunkiin, oman kahvinkeittimen ja maidonvaahdottimen äärelle omaan rauhaan. Mökki kutsuu sitten taas joskus syksymmällä, kun saadaan arki tästä kunnolla käyntiin ja uusi tuore eskarilainen hommaan kiinni.
