Ennen inhosin ja nykyään rakastan x 5
0
Mieltymykset muuttuu ajan kanssa, enkä ole siinä mikään poikkeus. Vuosien varrella on oppinut tykkäämään monista uusista asioista, ja nyt avaankin muutamia juttuja mitä ennen inhosin ja nykyään rakastan. Samaistuuko joku näihin?
Mitä ennen inhosin ja nykyään rakastan x 5
Marjastaminen
En todellakaan ole ollut aina innokas marjojen kerääjä. Lapsena suorastaan vihasin sitä, eikä marjojen keruu ollut mun juttu ollenkaan ennen kuin olin ehkä 25-vuotias. Se alkoi kenties siitä, kun miehen mökin naapurissa oli mansikkatila ja saimme kerätä sieltä niin paljon mansikkaa kuin ikinä jaksoi. Kun kotona sai pakastimen täyteen marjoja talven varalle, jokin tuolla päässä naksahti kohdilleen. Sitten olinkin jo rämpimässä suolla lakkojen perässä, vadelmapuskassa heti kun silmä vältti ja jopa siellä painajaismaisessa mustikkametsässä. Ja nykyään marjastaminen on ihan kesän kohokohtia. On ihanaa liikkua metsässä, kuunnella samalla vaikka äänikirjaa ja löytää niitä meheviä apajia täynnä vitamiinipommeja, jotka vain odottavat keräämistä. Edes hirvikärpäset tai karmivat hämähäkit ei sitä nautintoa estä, vaikka jonkin kerran naaman takerruttua suoraan seittiin saattoi jonkinlainen parkaisu päästä.
Ei tulisi mieleenkään jättää väliin. Mansikat ostetaan kyllä nykyään valmiina, mutta keräsin tänä kesänä muun muassa 13 kg pensasvadelmaa, jonkin verran metsävadelmaa ja noin 5 ämpärillistä mustikoita. Enemmänkin olisi voinut, mutta loppui loma ja pakastimesta tila. Onpa ollut ihanaa myös syödä niitä marjoja tuoreena niin paljon kuin napa vetää! Lakkasuolle en ole viime vuosina päässyt, mutta miehen ihanat sukulaiset siellä painaa joka vuosi ja jakelee anteliaasti saalista myös muille. Joten talvi, senkun tulet, meillä on marjaa!
Liikunta
En ollut mikään liikunnallinen lapsi. Enkä sinänsä näe että lapsen tarvitseekaan olla, lapsen kuuluu leikkiä ja se liikunta tulee siinä sivussa. Mutta ehkä omalla kohdalla korostui se, että vähän pakotin itseni liikkumaan myöhemmin. Meni aikaa, että aloin aidosti nauttia liikunnasta ja sen tuomasta euforiasta. Ja vielä pidempään, että opin senkin kohtuudella, koska määrä ei korvaa laatua. Edelleen vähän haen sitä, että usein kevyempi versio on se parempi, mutta sitten taas nautin juoksemisesta tosi paljon. En liiku siksi, että olisi pakko tai koska sitä jotenkin pitäisi tehdä. Liikun, koska se tekee valtavan hyvän olon. Ahdistun nopeasti, jos joutuu olemaan liian pitkään aloillaan. Ja siinä on aika huima muutos.
Helle
En oikeastaan lapsena tykännyt helteestä. Tai nautin toki kesästä ja lämmöstä, mutta muistelen että tietyssä iässä vietin paljon aikaa mökilläkin sisätiloissa lukemassa kirjoja ja nauttimassa viileydestä sen ulkona porottavan auringon sijaan. Nykyään taas helteet ja kunnon kesäkelit on best! En jaksa kuumaa keliä kovin pitkään, mutta kun on tarpeeksi lämmin, niin voikin hyvin viihtyä varjossa ja tuntea silti sitä ihanaa lämpöä. On upeaa herätä aamulla kun tietää, että edessä on taas lämmin päivä ja päälle riittää pelkkä hellemekko. Ei sen puoleen, kaupungissa riittää vähempikin, koska meillä ei ole ilmastointia ja inhoan nukkua liian kuumassa. Mutta kun on ollut kunnon kesä, se syksyn viileys tuntuu helpottavalta ja ilma raittiilta. Neljässä vuodenajassa on taikaa.
Aikaiset aamut
En ollut ennen aamuihminen. Vihasin heräämistä, olin kiukkuinen kuin pieni piru ja menin aina liian myöhään nukkumaan. Nykyään on toisin, ja aamu on mun suosikkiaikaa. Kesällä tuli nukuttua pidempään ja valvottua myöhempään, mutta arjessa tarvitsen aamuun aikaa. En todellakaan ole niitä tyyppejä, jotka pistää kellon soimaan varttia ennen kuin pitää sännätä ovesta ulos. Tykkään aamuista niin paljon, että välistä tulee herättyä naurettavan aikaisin ja sitten toki jossain välissä uuvuttaa. Mutta se rauhallinen aamuhetki kahvin kanssa on sellainen meditaatio ja voiman lähde, etten parempaa tiedä. Myönnän silti, että lomalla taas huomasi miten tärkeää uni on. Kummasti sitä jaksaa paremmin, kun ei kerrytä univelkaa. Vaikka menenkin ajoissa nukkumaan, on esimerkiksi viideltä herääminen keskellä talvea vähän tiukka. Koitan siis malttaa nyt arjessa nukkua pidempään. Edes välillä. On se kahvihetki ihan kiva toimistollakin.
Ruoanlaitto
Toki tykkäsin lapsena joskus leipoa, mutta pääsääntöisesti mitään mielenkiintoa ruoanlaittoon ei ollut. Ei raaka-aineisiin, ei annoksiin, ei edes ruokien ideointiin. Nykyään to do -lista pursuaa erilaisia ruokaohjeita ja -ideoita, joita haluan päästä kokeilemaan. Kimmokkeena mulla toimi oikeastaan ruokavalion muutos maidottomaan ja gluteenittomaan, jolloin niitä ruokia ja leivonnaisia piti alkaa tekemään itse jos mieli teki syödä. Mutta samalla opin hakemaan rauhoittumista leipomisen kautta. Ainesten sekoittaminen ja ylipäätään ainesten yhdistely summan mutikassa vie ajatuksia pois päätä vaivaavista jutuista, ja auttaa keskittymään olennaiseen. Samalla saa käsille vähän tekemistä, jos on liian levoton olo istuskella. Ei se arkiruoan laittaminen mitään kovin inspiroivaa ole, mutta välillä siinäkin pääsee samaan fiilikseen.
