Super helppo ja täyttävä kasvissosekeitto
0Tykkään itse kovasti syödä lounaalla jotakin keittoruokaa. Etenkin talvella kylminä päivinä on ihanaa saada eteensä lautasellinen kuumaa keittoa ja pala leipää! Tykkään myös tehdä kasvissosekeittoja, koska jokaisella lusikallisella suuhun päätyy vihanneksia niin itselleni kuin lapselle. Samettiset kasvissosekeitot ovat herkullista ja edullista kasvisruokaa, josta riittää usealle päivälle ja valmistuskin käy kätevästi. Tämä täyttävä kasvissosekeitto sisältää myös tofua, josta saa keittoon sekä samettista, pehmeää koostumusta että proteiinia, mikä pitää kylläisenä pitkään. Koska kasvissosekeitot ovat usein melko kevyitä eivätkä välttämättä sellaisenaan riitä viemään nälkää pois. Tämä kasvissosekeitto on kuitenkin täyttävä, ja samalla edullinen sekä terveellinen ruoka koko perheelle.
Kasvissosekeittoon voi käyttää erilaisia vihanneksia monipuolisesti, joten niitä kannattaakin vaihdella. Keittoon saa myös jemmattua paljon sellaisia vihanneksia, joita lapsen suuhun ei välttämättä muuten uppoa. Ohjeessa on nyt aika perusversio, mutta kokeile rohkeasti lisätä vaikka kesäkurpitsaa, tomaattia, palsternakkaa tai vaikka paprikaa erilaisiin versioihin. Myös pähkinävoi on kiva lisä tuomaan erilaista makua, ja valmiin keittoannoksen päälle sopii hyvin vegejuustoraaste.
Sellainen huomio, että käytä nimenomaan silken tofua. Se on pehmeää ja helposti keittoon sekoittuvaa tofua, jossa on myös varsin mieto maku. Tavallinen kova tofu ei sekoitu keittoon yhtä hyvin ja jää helposti rakeisena muiden ainesten sekaan.
TÄYTTÄVÄ KASVISSOSEKEITTO
2 bataattia
~ 8 keskikokoista porkkanaa
500ml kasvislientä (käytin Maggi kasvislientä)
450g silken tofua
1/2tl sipulijauhetta
1/2tl cajun maustetta
1/4tl suolaa
Mustapippuria
250ml kaurakermaa
Kuori ja pilko porkkanat sekä bataatit pienemmiksi. Pistä palaset kattilaan, kaada sekaan kasvisliemi ja lisää vettä sen verran, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Keitä vihanneksia kunnes ne ovat kauttaaltaan pehmeitä. Tässä ei haittaa vaikka menisi jo mössöiseksi, koska ne soseutetaan joka tapauksessa.
Kun kasvikset ovat kypsiä, lisää sekaan tofu. Valuta siitä ensin neste pois. Lisää myös mausteet.
Soseuta ainekset sauvasekoittimella mahdollisimman sileäksi. Lisää kaurakerma, ja jatka soseuttamista, kunnes keittoon tulee hieman kuohkeutta ja ilmavuutta.
Keitto säilyy hyvin jääkaapissa useamman päivän ja sitä voi myös pakastaa valmiina annoksina. Meidän perus arkiruokia, jossa yhdistyy ravinteikkuus, helppous, vihannekset ja edullisuus. Toimii ja maistuu aina!
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
3v synttärit juhlittu!
Jännitin koko viikon saammeko synttäreitä pidettyä ja pelkäsin jo etukäteen miten pettynyt lapsi olisi jos juhlat pitäisi perua. Se joulukuun lapsen kannalta on haastavaa, että juhlat ajoittuvat aina aikamoisen tautimylläkän keskelle. Tuntuu, että joka perheessä on joku kipeänä. Ja tietysti tällaisina aikoina se vain korostuu, kun kaikki nenän valumiset pitää eristää kotiin siinä missä ennen nenä vain pyyhkäistiin ja meno jatkui. Mutta saimme kuin saimmekin juhlat aikaiseksi ja vitsi miten onnellinen sankari olikaan! 3v synttärit olivat super hauska päivä ja vieraat kiittelivät kovasti.
Porrastamista ja perumisia
Aiemmin viikolla pari kaveria joutui perumaan, ja samana aamuna kummitäti kertoi vielä heidän olevan kipeinä ja joutuvan jättämään väliin. Siitä lapsi pettyikin, koska odotti kaveriaan kovasti paikalle. Myös toinen kaveriperhe perui vielä samana päivänä. Olimme porrastaneet kävijöitä, jotta samaan aikaan ei olisi paljoa paikalla, mutta lopulta perumisten myötä illalla ei juuri porukkaa enää käynytkään. Juhlat olivat pienet, mutta viime vuosien mittakaavassa ne tuntuivat oikeasti juhlilta! Eihän tässä ole mitään juhlia tai kokoontumisia ollut sitten juhannuksen. Viime vuonna kaksivuotissynttäreitä juhlittiin vain isovanhempien ja siskoni perheen kanssa, ja hekin kävivät eri aikaan.
Teimme lapsen kanssa yhdessä tarjoiluja valmiiksi ja kävimme vähän ulkoilemassa kovassa pakkasessa ennen vieraiden tuloa. Kun ovikello tasan kahdelta soi, napero ei meinannut pysyä nahoissaan. Pakettia tuli avattavaksi saman tien ja meno alkoi yltyä. Oli ihana seurata miten innoissaan toinen oli, ja lahjaksi tuli paljon sellaista mitä hän oli toivonutkin tai mikä osui muuten vaan nappiin – esimerkiksi uudet lääkärikamppeet ja pieni paristoilla toimiva pinkki koira, jonka sanoinkin olevan ihan kuin meidän entinen koiramme aina räksytystä myöten.
Herkullinen juhlapöytä
Olin hurjan tyytyväinen meidän tarjoiluihin, ja kerrankin ruokaa oli juuri sopivasti! Jäljelle jäi vähän rypäleitä, melonia, leikkeleitä ja karkkeja, mutta sehän ei ole mikään ongelma. Tärkeintä, ettei mitään mene hukkaan, ja emme me esimerkiksi kakkua tule montaa päivää syöneeksi. Kakku katosi kokonaan, mikä oli muutenkin kiva huomata, koska en ollut sen onnistumisesta ollenkaan varma.
Koko pöytä oli gluteeniton ja maidoton, suurin osa myös vegaanista. Tarjolla oli tosiaan viinirypäleitä, kahta melonia, erilaisia gourmet leikkeleitä, kasvipohjaisia homejuustoja, suolakeksejä, minipretzeleitä, pipareita, hilloja, pensasmustikoita, karkkeja, porkkanoita ja tietysti synttärikakku. Pöydän kohokohta oli kuitenkin super hieno tikkarilankku!
Lankku oli tehty vanhasta kelopuusta, jonka isäni pisti mökillä etukäteen kuntoon ja porasi siihen valmiit reiät tikkareille. Muutama valmis tikkarikin telineeseen pääsi, mutta pääosin teimme lapsen kanssa tikkareita itse erivärisistä Finlandia kuulista, vegaanisista suklaakuorrutteisista vaahtokarkeista ja täytekekseistä (niistä Dominon kaltaisista). Lankku oli ihana koriste pöydässä ja erittäin suosittu vieraiden keskuudessa.
Kakkukin oli ihan jees, vaikka ei mielestäni viime vuotisen veroinen yksisarviskakku. Sen lapsi tosin tyrmäsi silloin täysin ja kertoi joulupukillekin kakun olleen pahaa. Tein vegaanisen ja gluteenittoman täytekakun, johon tuli mansikkatäyte ja samaa täytettä myös koristeeksi sokerimassan oheen. Lapsi halusi lumiukkokakun, joten päälle tuli pari posliinista lumiukkokoristetta ja lisäksi Bambi, josta napero on ollut viime aikoina innoissaan. Kaikki tosiaan katosi pöydästä kuitenkin, joten eiköhän sitä onnistuneeksi voi sanoa.
Ensimmäinen onginta
Mietin että onko ongintaa mitään järkeä pitää, kun paikalla oli vain muutama pienempi lapsi. Olin tarkoittanut sen illemmalle, kun kavereiden mukana piti tulla useampi pikkutyyppi. Mutta kyllähän se siitä kuitenkin järjestyi. Isommatkin leikkivät kivasti mukana, vaikka yllätyspussi ei ihan heitä varten ollutkaan.
Pistin pusseihin siirtokuvatatuointeja, tarroja, muumipatukat, muumitikkarit, Ryhmä Hau värityskuvat ja Pipsa Possu minikirjat, jotka hankin ovelasti ostamalla kirjajoulukalenterin puoleen hintaan. Hauska ohjelma onginnasta saatiin ja lapset olivat innoissaan, etenkin ne vähän pienemmät. Pidimme uusintakierroksen vielä parille lapsivieraalle sitten illalla.
Oikea synttäriaamu
Iltaa kohden kävi pari kaveria lapsineen, mutta hekin eri aikaan, joten meno alkoi rauhoittua. Ja se oli ihan hyvä, koska lapsikin alkoi hyytyä. Hän oli muutenkin koko viikon aika väsynyt, koska heräsi joka aamu liian aikaisin malttamattomana joulukalenterin avaamisen takia. Olimme luvanneet, että hän saa nukkua synttäriyön meidän sängyssämme.
Ilta vähän venähti ja tyyppi oli elänyt koko päivän sokerilla, joten nukkumaan menossa kesti hetki. Hän kokosi sylillisen tavaraa mukaansa ja teki oman pesän meidän sänkymme keskelle. Luimme lahjaksi saadun Tatun ja Patun joulu – kirjan, missä kestikin jonkin aikaa. Kerroin myös tarinaa siitä kun hän kolme vuotta sitten syntyi. Vähän rauhoittumisessa kesti kovan menon jälkeen, mutta sinne hän kuukahti ja huoneessa kävi koko yön sellainen kuorsaus, että mies vaihtoi työhuoneeseen nukkumaan.
Aamulla saimme toivottaa heti hyvää syntymäpäivää ja miehen jäädessä nukkumaan, me vietimme synttäriaamua syöden vohveliaamupalaa sohvalla ja katsellen Tarzania. Annoimme miehen kanssa omat lahjamme vasta oikeana synttäripäivänä, ja minun lahjani oli hartaasti toivottu poikanukke, jolla menee silmät kiinni ja jolla on pippeli. Hankin Baby Bjornin, ja sitä käytettiin potalla pissalla, illalla suihkussa ja pöydässä syömässä jo useaan otteeseen. Mukana oli ihania itse tehtyjä nukenvaatteita, joita löysin Torista, muun muassa pyjama ja aamutakki.
Vietimme itsenäisyyspäivää ja synttäreitä syömällä raclettea miehen vanhempien luona. Illalla ehti vielä vähän kotona leikkiä uusilla leluilla ja sitten olikin taas paluu arkeen, ja saman tien päiväkotiin isompien ryhmään.
