Olen tällä hetkellä hoitovapaalla ja vietän menevää arkea 1v 9kk ikäisen tyttäreni kanssa. Olemme yleensä aika paljon menossa, näemme kavereita ja pyrimme olemaan liikkeellä. Myös nyt meidän viikko on ollut täynnä touhua! Korona pistikin keväällä elämän aika uusiksi, ja totutut menot vaihtuivat lennosta enemmän kotipiirissä olemiseen. Edelleen elämme varovaisesti, mutta ihmisiä tavaten. Vältämme julkisia liikennevälineitä ja liikumme pääasiassa pyöräillen ja myös autolla. Toivon todella, että saamme myös jatkaa tätä arkea syksyn ja talven tullen ilman uusia tiukkoja eristäytymisiä. Sitä kestää vielä ilman elokuvissa ja ravintoloissa käyntiä, mutta ei ilman ihmisiä.

Ihan pienestä pitäen meidän palleromme on ollut tyytyväisimmillään saadessaan olla liikkeellä. Viime talvena kävimme paljon tapaamassa kavereita lounaan tai kahvittelun merkeissä, työntelin vauvaa rattaissa kävelyllä tai juoksulenkillä, kyläilimme ystävien luona… Aktiivinen arki rytmitti päiviämme mukavasti ja vauva sai ihmetellä ympäristöään yllin kyllin. Nyt isompana hän pääsee touhuamaan jo eri tavalla, ja hiekkalaatikolla saattaa mennä pitkä tovi. Koska itse kaipaan menevämpää tekemistä, pyöräilemme usein tutustumaan hiekkalaatikoihin vähän kauempana tai retkeilemme muuten vain ympäriinsä. Aktiivisen arjen parissa olemme siis myös jatkaneet, vaikka poikkeusaika on väkisinkin muutoksia saanut aikaan, ja tässä vähän meidän viikko esimerkkiä siitä millaisissa menoissa ne päivät kuluvat. Tällä viikolla kavereita tuli harvinaisen vähän, koska flunssat pakottivat taas perumaan. Onneksi muita sosiaalisia kontakteja sentään oli!

Kyseessä siis viime viikko.

Meidän viikko

Maanantai

Aamulla olin itse vähän koomassa, ja ajattelin että piristystä voisi tuoda retki Falkullaan. Mutta enpä sitten ottanut selvää minne Google Maps yritti ohjata, ja totesin kellon olevan jo sen verran että meidän on turha pyöräillä sinne vain kääntyäksemme heti takaisin. Pyöräilimme sitten hetken ympäri Vallilaa jonka jälkeen pysähdyimme vielä hetkeksi oman pihan leikkipaikalle, kunnes alkoi satamaan.

Päiväunet jäivät jostain syystä kovin lyhyiksi. Olimme hetken omalla pihalla koko perhe, kunnes mies lähti hakemaan Prismaan tehtyä ruokatilausta. Ja taas alkoi satamaan, joten päädyimme sisälle leikkimään. Miehen kaveri tuli kylään ja päätyi leikkimään lapsen kanssa nukkekodilla. Söimme yhdessä tacoja, ulkoilimme vielä koiran kanssa ja iltapuuhien kautta nukkumaan.

Tiistai

Aamupalan jälkeen leivoimme pikaisesti mustikkapiirakkaa ja, koska taikinaa tuli tehtyä turhan reilusti, muutamat muffinssit. Sen jälkeen lähdin lapsen kanssa lenkille Töölönlahdelle. Hölkkäilyn lomassa pysähdyimme katselemaan lintuja. Kotona jäimme leikkipaikalle, ja lapsen touhutessa hiekkalaatikolla itse vielä vähön kyykkäsin, punnersin ja venyttelin.

Päiväunien jälkeen kaverini tuli käymään. Söimme mustikkapiirakkaa ja menimme vielä ennen ruokaa ulos. Kaverin lähdettyä söimme, ja menimme koko perhe käymään yhteisen ystävän luona, jolla on puolisen vuotta vanhempi lapsi ja toinen tulossa päivänä minä hyvänsä. Miten ihanan normaalilta tuntuukaan nähdä ihmisiä sisätiloissa, antaa lasten leikkiä, istua itse toisen sohvalla! Aiemmin meidän viikko olisi ollut täynnä vastaavia leikkitreffejä, mutta se pirun korona.

Keskiviikko

Keskiviikkona vaihdoin lapsen hetkeksi isompaan, kun omani meni päiväksi mummon ja vaarin hoitoon iloisesti vilkutellen, ja vietin kahden keskistä aikaa siskoni nuoremman lapsen kanssa. Oli aika virkistävää olla päivä viisivuotiaan seurassa. Olin pakannut meille reppuun lounaseväät, ja lähdimme pyöräillen retkelle. Kävimme Lammassaaressa ja Kuusiluodossa missä oli evästauko, söimme ex tempore matkalla kohdalle osuneet vohvelit, kävimme katsomassa Vanhankaupunginkoskea ja pyöräilimme takaisin karkkikaupan kautta. Meille sattui mieletön tuuri ilman kannalta, sillä koko aamupäivän paistoi aurinko ja oli ihanan kesäistä, ja heti päästyämme sisälle alkoi sataa kaatamalla. Toiveissa oli elokuva, ja katsoimme yhdessä Lumikin.

Oma napero tuli kotiin illansuussa, ja ehti vielä leikkiä serkkunsa kanssa. Mies oli lähtenyt aamulla mökille ja olimmekin loppuviikon kahdestaan. Käytimme koiran lenkillä ja vaikka matka ei ollut pitkä, siinä kesti tovin. Lapsen suosikkijuttuja on nyt hyppiä, ja kun jokaiselta kadun kynnykseltä ja kiveltä hypellään alas useamman kerran, matkaan kuluu aikaa. Mutta se on koiravanhuksellekin ihan hyvä juttu.

Torstai

Lapsi heräsi poikkeuksellisesti itkuisena jo ennen puoli seitsemää. Kenties oli nähnyt pahaa unta. Kävin pari kertaa peittelemässä uudelleen ja rauhoittelemassa, ja sen jälkeen unet jatkuivatkin yli puoli yhdeksään. Yleensä hän nukkuu puoli kahdeksaan, kahdeksaan. Aamutoimet ripeästi pois alta ja koira ulos. Vastaan tuli pieni yllätys, nimittäin karannut kana. Yritimme käydä koputtelemassa omistajien ovelle, mutta siellä ei taidettu olla kotona. Jospa kana löytäisi takaisin kotipihalle. Joka tapauksessa se oli meistä aika hauska sattuma. Harvemmin tuolla kanoja tepastelee vastaan.

Aamu oli kylmä ja harmaa, ja lähdimme käymään Linnanmäen Sea Lifessa. Sinne piti ostaa lippu etukäteen tietylle ajalle. Minulla oli maski mukana, mutta koko paikassa oli samaan aikaan vain toinen äiti ja tytär ja he menivät omia menojaan, joten saimme käytännössä kierrellä paikassa kahdestaan. Hait olivat selkeästi vaikuttavia ja merihevoset. Kaupasta löytyi sitten vielä pieni merihevonen illan kylpyleluksi.

Matkalla kotiin käytiin nopeasti kaupan kautta hakemassa herkkuja seuraavalle päivälle. Täytyy sanoa että näinä aikoina paperihaavat käsissä ovat vihoviimeinen juttu, kun käsiä desinfioi viiden minuutin välein.

Päiväunien aikana tein itse pihahommia ja raivasin muun muassa kahdeksan viikon mökkeilyn aikana kuolleet kasvit pois. Kaipaan kuollakseni pihalle vesiletkua ja porttia, jotta siivoaminen olisi helpompaa. Ei ole kätevää kantaa kahta jätesäkillistä vanhaa multaa sisäkautta pihan toisella puolella olevaan roskikseen.

Päiväunien jälkeen veimme koiran ulos ja lenkkiin menikin pidempi aika. Kävimme sisällä syömässä ja menimme vielä pihan leikkipaikalle. Illalla kylpy pitkän kaavan mukaan, kun uusi merihevonenkin sukelsi veteen.

Perjantai

Heräsin itse jo ihan täpinöissäni, sillä edessä oli kauan odotettu ilta. Kävimme lapsen kanssa aamulenkillä juoksurattaiden kanssa, ja jäimme vielä vähäksi aikaa kotipihalle leikkimään. Päiväunien jälkeen koira nopeasti pissalle ja jäimme pihalle odottamaan serkun tuloa.

Siskoni vanhempi lapsi tuli meille yökylään, ja viiden aikaan miehen vanhemmat hakivat oman naperon heille yöksi. Käytimme siskontytön kanssa koiran lenkillä, tilasimme Woltista pizzaa ja kasasimme sohvan täyteen kaikenlaisia herkkuja. Meillä oli nimittäin Harry Potter – maraton, josta on ollut puhetta pitkään ja jota olen itse odottanut siitä saakka kun tuo lapsi syntyi. Olimme molemmat aika innoissamme, ja olipas muuten super kiva ilta!

Lauantai

Heti herättyämme jatkoimme Pottereiden katsomista aamupalan ohessa. Itse olin vähän koomassa, mutta mikäpä siinä kahvikupin kanssa sohvalla heräillessä. Milloin olisi viimeksi tullut vain lojuttua sohvalla katsomassa leffoja? Varmaan joskus ennen lapsen syntymää kun olen ollut kipeänä. Teki niin hyvää, ja seura oli mitä parasta. Siskontyttö sanoi että hänestä tuntuu ihan kuin olisi kaverin luona, ja täytyy sanoa että niin minustakin. Voiko tätinä parempaa palautetta enää saada?!

Kolme Potteria ehdittiin maratonin aikana katsoa.  Jäin puolen päivän aikaan yksin ja kaipasin kaiken löhöilyn jälkeen liikuntaa. Kävin heittämässä pikaisen reilun 5km lenkin ja tulin kotiin jumppaamaan kuminauhoilla, jotka vastikään hankin. Vähän loppui luovuus kesken enkä lopulta keksinytkään mitä olisin vielä niiden kanssa tehnyt, mutta tulipahan jotain heiluttua. Söin lounaan ja lähdin koiran kanssa hakemaan omaa lasta kotiin. Siellä odoteltiin päiväunien jälkeen hiekkalaatikolla ja juostiin iloisesti vilkuttaen syliin.

Kävelimme kotiin Laakson ratsastuskentän kautta, missä oli kouluratsastuskilpailut. Miehen vanhemmat kävelivät mukana. Syömisen jälkeen pyöräilin vielä lapsen kanssa uudestaan katsomaan hevosia.

Sunnuntai

Aamu oli niin synkän harmaa ja tihkusateinen, että päätin välttää hiekkalaatikon ja lähteä lenkille. Juoksemiseen kostea ilma sopi loistavasti. Kotona pistin saunan päälle ja kävimme naperon kanssa päiväsaunassa ja kylvyssä ennen lounasta. Päiväunien aloitus vähän venähti, mutta saunan ja ruuan päälle ainakin nukutti. Meitä molempia.

Iltapäivällä kävimme Ruskeasuon Keskustallilla ponitaluksessa. Kävimme siellä ensimmäisen kerran viikkoa aiemmin, enkä ollut lainkaan varma miten ipana siihen suhtautuisi. Hän tykkää hevosista ja halusi totta kai mennä selkään, mutta odotin hänen haluavan sieltä myös pian pois. Mutta mitä vielä, siellä pysyttiin koko 10 minuutin kierros ja kiinni ei olisi saanut edes pitää. Ainut itku tuli kun vuoro piti luovuttaa seuraavalle. Tällä kertaa vähän valmistelin etukäteen ja selästä tultiin myös reippaasti pois.

Sitten loppuillaksi tulikin kunnon kaatosade. Sadekamppeet siis päälle ja koira ulos. Ei ihan suosikkikeli, mutta napero juoksenteli innoissaan lätäköissä. Kivahan sitä oli seurata. Koiraa sen sijaan jurppi.

Lapsen mentyä nukkumaan hyödynsin vielä viimeisen illan yksin ennen miehen kotiinpaluuta, vuokrasin leffan ja napsin (vähän liikaa…) Potter-illasta jääneitä herkkuja.

Siinä meidän viikko pähkinänkuoressa. Perusarkea, mutta paljon kivoja juttuja. Tällä viikolla on sovittu kavereiden kanssa treffejä, koiran eläinlääkäriä ja pitkästä aikaa myös paluu vauvauintiin!

Tätä uudenlaista, erikoista, vieläkin uskomatonta arkea on eletty jo kuukausia. Keväällä kaikki muuttui yhtäkkiä, eivätkä ystävien ja perheen tapaaminen, ravintolassa syöminen, elokuvissa käyminen ja perhana, edes kauppareissut ole enää itsestäänselvyyksiä. Vaikka uusi arki oli etenkin keväällä ajoittain raskasta, ja välillä mieltä ahdistaa tämän epätietoisuuden keskellä, koen että meillä on kuitenkin mennyt suhteellisen hyvin. Paljon aikaa mökillä, ulkona, perheen kesken – tässä on ollut hyviäkin puolia. Kuitenkin korona-ajan ongelmat puskevat päälle, ja kauhistelen jo valmiiksi mitä syksyn ja talven flunssakaudet saavat aikaan.

Korona-ajan enSimmäinen flunssa

Meillä on koko perhe pysynyt onneksi terveenä pitkään. Mutta nyt lapselle iski nuha. Ohjeistus on, että tällä hetkellä kaikista hengitystieoireista kärsivät testataan koronan varalta. Siis tilanteessa, jossa lapsen nenä valuu eikä olisi aikanaan estänyt menemistä mihinkään. Etenkin pienillä lapsilla ne nenät nyt vaan valuvat aika usein. Lapsen yleiskunto on hyvä, meno ihan samanlaista kuin muutenkin. Välillä vaan niistetään. Korona-ajan lapsen sitten tuleekin pysyä kotona. Päiväkausia, ellei jopa viikkoja. Vaikka olemme eläneet varovaisesti ja on hyvin, hyvin epätodennäköistä, että hänellä koronaa olisi. Meillä vanhemmilla ei ole mitään oireita.

No, jotta asiaan saisi selvyyden ja voisimme elää vähän vapaammin, yritimme saada aikaa koronatestiin. Puhelinjonossa meni kolme tuntia, minkä jälkeen puhelu katkaistiin. Yritimme myös yleistä koronapäivystyksen numeroa, ja siellä joutui myös jonon hännille. Yritimme yksityiselle. Testiin tarvitsee lähetteen, jonka saa onneksi myös maksulliselta digilääkäriltä, eikä erillistä aikaa tarvitse varata. Chattiin vain ja kertomaan oma tilanne. Paitsi että chatissa joutui jonoon, ja kun jonossa oli mennyt lähes tunti, luovutin. Mitään kautta ei vaan päässyt läpi ja saanut kontaktia auttavaan tahoon. Osasin odottaa jonoja testaukseen, ja osasin odottaa tulosten saamisen venymistä, mutta tuntuu uskomattomalta ettei tässä tilanteessa pääse edes puhelinlinjoilla läpi.

Testaamisen mahdottomuus

Ihanteellisesti koronatestiin pääsisi varaamalla ajan helposti puhelimessa jo samalle päivälle, ja tulokset saisi viimeistään seuraavana päivänä. Jos testi olisi sitten positiivinen, tartuntaketjut saisi jäljitettyä nopeasti ja viruksen etenemistä hidastettua. Simppeli juttu, eikö? No ei. Tällä hetkellä testiin on useiden päivien jono, tulosten saamiseen usean päivän jono, yksityiset lääkäriasemat ovat ruuhkautuneet ja kun hommaa ei saa edes vireille mahdottomien puhelinjonojen vuoksi, ollaan suoraan sanoen kusessa. Meillä on lapsi vielä kotihoidossa, mikä helpottaa valtavasti. Voin vain kuvitella millaista pyöritystä on perheillä, joissa lapsia on päivähoidossa ja koulussa. Nykymenolla kotona joudutaan odottelemaan päiväkausia, vaikka kyseessä olisi vain se valuva nenä. Vaiva, josta lapset tosiaan kärsivät suurimman osan talvea. Flunssakauden alkaessa jonot eivät ainakaan tästä helpota.

Olen samaa mieltä siitä, ettei kipeää lasta tule viedä hoitoon. Ei tietenkään. Mutta kipeäkään lapsi ei edellytä viikkojen kotihoitoa. Perusflunssat ovat ohi muutamassa päivässä, mutta kun testiin pääsee oireiden jo helpotettua ja sitten vielä odotellaan tulosten saapumista, kertyy kotipäiviä aika monta lisää. Ja vanhemmat ovat pulassa. Lisäksi lapset eivät välttämättä ole kipeitä, vaikka se nenä valuisi. Useilla lapsilla nenä valuu ympäri vuoden. Etenkin kylmään vuodenaikaan ulkona touhutessa. Tässä onkin se ongelma. Kun jokainen nuhanenä jonottaa testiin pääsyä, jonot kasvavat päivien mittaisiksi. Näin poikkeusaikana on syytä olla varovainen ja ottaa vähän varman päälle, minkä vuoksi ymmärrän vielä sen, ettei hoitoon saa mennä oireilevana.

Jotain on tehtävä

Ongelma on kuitenkin siinä, ettei hoitoon pääse takaisin ennen negatiivista testitulosta, ja sen saamiseen menee yli viikko. Ymmärrän resurssipulan, ymmärrän ettei hoitohenkilökunta mahda tilanteelle mitään. Mutta se on ensimmäinen asia mikä pitäisi korjata. Purkaa ne pitkät jonot ja saada testiajat nopeammalla aikataululla. Ja ennen kaikkea varmistaa ensikontakti. Saada yhteys hoitavaan tahoon, jotta asiaa menee eteenpäin eikä ihminen jää siinä epävarmuuden tilassaan yksin. Meille tuli olo, ettei testiin pääse. Kuulemma puhelinjonot olivat sunnuntaina noin viisi tuntia. Mihin olet jonottanut ikinä viittä tuntia? Ihmettelenkin suuresti, ettei käytössä ole takaisinsoittopalvelua. Numeroon soittamalla olisi tehnyt oman osuutensa, ja voisi vaan odottaa yhteydenottoa. Palvelussa voisi samalla olla ohjeistus siitä, miten aikaa odottaessa tulee toimia.

Elämme aika poikkeuksellisessa ja haastavassa korona-ajan tilanteessa, ja on selvää, että kaikki haluaisivat sen sujuvan mutkattomasti ja tehokkaasti. Nyt tilanne on kuitenkin kaikkea muuta, ja asialle on tehtävä jotain. Pian. Helppohan se on näin huudella, kun ei itse ole tilanteesta vastuussa. En ole niin naiivi, että kuvittelisin ongelman olevan helposti ratkaistavissa. Minulla ei ole vastauksia, eikä täyttä ymmärrystä siitä, mitä tilanne vaatii. Mutta tuskin kukaan voi kieltää, että nykyinen meininki ei toimi. Ja olen vain yksi monista, joita ongelma koskettaa.

Lue myös

Viikko keskellä korona-arkea

Miten korona on vaikuttanut meidän elämäämme

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit