Arki on täällä ja meno sen mukaista. Olen vähitellen päässyt etämoodistakin liikkeelle ja käynyt sekä omalla että asiakkaan toimistolla. Alkutahti on sikäli iisiä, ettei koiranpentu ole liian pitkiä aikoja vielä yksin eikä ulkoilematta. Hyvin on sujunut, ja vähän porrastetusti tässä muun perheen kanssa onneksi mennään. Napero on käynyt koulua toisaalta vasta hetken, mutta tuntuu että sekin on lähtenyt tosi hyvällä rutiinilla käyntiin – ihan kuin sitä olisi käyty jo pidempään. Arjessa huomaa taas että kylläpä iltaisin väsyttää, aamuisin joutuu katsomaan kelloa ja juoksemaan ei ehdi niin usein, mutta hyvinhän tässä alkaa saada hommasta taas kiinni.

Kiireinen syksy edessä

Lomien jälkeen huomaan myös taas täyttäväni kalenteria kaikenlaisilla menoilla aina teatteri-illoista viikonloppureissuihin ja leffoihin, retkiin ja muihin menoihin. Se piristää arkea, mutta mökillä huomasi myös miten tärkeää välillä on vain olla ilman sen kummempia menoja. Lähteä kävelylle kun siltä tuntuu, uppoutua hyvän kirjan pariin tai jestas, ottaa päikkärit. Näin tuoreeltaan loman jälkeen ero olotilassa on sen verran tuntuva, että pitää muistaa himmailla tarpeeksi ja ihan vain olla tekemättä mitään.

Oltiin naperon kanssa kahdestaan kotona ja päätettiin pitää tyttöjen hemmotteluilta.

Käytiin saunassa, laitettiin hoitoaineella hiusnaamiot ja suihkun jälkeen vähän BodyShopin ihanaa passionhedelmän tuoksuista vartalosuihketta. Ruoaksi aina loistava nachopelti. Lakattiin kynnet, katsottiin leffaa ja syötiin jäätelöä. Viikonlopun hemmotteluilta sopi täydellisesti näihin viileneviin säihin – etenkin, kun koiruli oli ensin väsytetty parin tunnin pentutreffeillä sisarusparven kanssa.

Arki pyörii eteenpäin

Koira onkin ollut nyt aikamoinen tapaus. Se on 4 kuukautta vanha, ja en tiedä iskikö murrosikä vai mitä tässä on meneillään, mutta se on ollut täysi riiviö. Kuriton tuholainen, jolle menee käskyt ohi korvien ja jokainen komento on vain kiva leikki. Puri hihnansa rikki, lapselta yhden barbien, syö kaiken mitä suuhunsa löytää (ja sitten oksentaa sen ulos tai saa vähintään mahansa sekaisin) ja tuntuu uhmaavan joka käänteessä. Vähän on olleet omat hermot riekaleina. Kyllä se vielä siitä! Edelleen koiruli on hurmaava, söpö ja rakastava, vaikka välillä tekee mieli laittaa se kaupan kulmalle ”Saa ottaa” -lappu kaulassa.

Töissä alkaa olla vauhti päällä taas rauhallisen kesän jälkeen, ja työpäivät venyvät pidemmiksi. Huomaan että oma pinna on heti kireämmällä kiireen ja arjen keskellä, joten hidastaminen on tärkeää. Syksy on siihen loistavaa aikaa, ja kummasti tuntuu että syksy alkoi nyt aikaisin. Tuli hetkessä hyytävän kylmä ja illatkin alkaa pimenemään. Tekee mieli ottaa sohvalle vilttiä päälle ja sukkien pukeminen ei tunnu enää ihan hullulta. Arki on siis tällä hetkellä vauhdikasta ja täyttä ja samalla aika kivaa.

Oikean puolen viisaudenhampaat poistettiin jo vuosia sitten YTHS:llä, mutta vasemman puolen hampaat odottivat vuoroaan. Ylähammas oli esillä ja vino, mutta alahammas oli hankalampi – se oli jäänyt suurimmaksi osaksi ikenen alle ja oli hyvin lähellä hermoa. Röntgenkuvan perusteella edessä oli leikkaus.

Leikkausaika varattiin parin kuukauden päähän. Odotus tuntui pitkältä, mutta tulehdusta ei onneksi havaittu. Matkalle varmuuden vuoksi mukaan otettu antibakteerinen suuvesi piti tilanteen rauhallisena, eikä ulkomailla tullut onneksi ongelmia.

Itse leikkaus – nopeaa ja kivutonta

Leikkaus sujui yllättävän hyvin. Johtopuudutus tehtiin useampaan kohtaan, ja itse toimenpide kesti vain noin 20 minuuttia. Molemmat hampaat saatiin irrotettua kokonaisina, ja kipua ei tuntunut. Alahammas oli osittain löysällä, koska sen alla muhikin kunnon tulehdus, joten sen poistaminen oli tarpeen.

Lääkäri varoitti mahdollisesta hermovauriosta, koska alahammas oli kasvanut hermoa vasten, mutta toistaiseksi siitä ei ole ollut merkkejä. Puudutus kesti pitkälle iltapäivään, ja ensimmäisen särkylääkkeen tarvitsin vasta illalla. Sairaslomaa lääkäri kirjoitti kolme päivää.

Toipuminen – turvotusta ja varovaisuutta

Haavat vuotivat ensimmäisinä päivinä, ja leukaperä kipeytyi puudutuksen haihtuessa. Turvotus pamahti seuraavaksi aamuksi ja poski onkin ollut kuin hamsterilla. Suun avaaminen on vieläkin vaikeaa, ja jos vahingossa erehtyy puraisemaan vasemmalla puolella, älähtää kivusta. Joten pieniä suullisia, mielellään tosi pehmeää ja hidasta syömistä. Kurkkua olen syönyt, mutta sekin on vielä vähän hankalaa.

Söin liikaa jätskiä, mutta toipilaana saakin. Jogurtti ja banaani toimi hyvin. Etenkin ekana päivänä jääpalojen imeskely helpotti niin vuotoa kuin kipua. Tokana päivänä söin jo haaleaa lohilaatikkoa, munakasta ja pehmeää leipää. Tänään sai vihdoin aamukahvia ja puuroa, kun uskaltaa jo syödä lämmintä ruokaa.

Lopputulos – helpotus onnistuneesta toimenpiteestä

Vaikka viisaudenhampaan leikkaus on aina epämiellyttävä kokemus, oma toipumiseni on sujunut ilman suuria ongelmia. Kauhutarinoihin verrattuna selvisin helpolla – särkyä oli vain ensimmäisen vuorokauden ajan, ja särkylääkkeet riittivät pitämään kivun poissa. Käytössä oleva suuvesi estää haava-alueita toivottavasti tulehtumasts. Nyt vain jatkan rauhallista menoa ja varon vielä hetken vasenta puolta. Kyllä silläkin pystyy vielä joku päivä pureskelemaan!

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit