Joululahjojen määrä oli lapsen osalta aikamoinen. Paketteja senkun kasaantui, ja toki tunnustan että tulihan niitä itsekin jonkusen verran hankittua. Ilokseni kuitenkin huomasin, ettei leluja tullut niin paljon, ja joululahjat sisälsivät kaikenlaista muutakin kivaa. Helposti nimittäin synttäreiden ja joulun myötä leluja tulee kerralla niin paljon, että siihen jopa turtuu. Sitten suurin osa unohtuu saman tien. Nyt napero sai muutakin mieluista, ja hauskinta oli kun hän lahjoja avatessaan hihkaisi että vihdoin tuli kunnon ulkoiluhousut.

Itse annoin lahjaksi…

Olin itse ostanut lahjaksi omalle ja siskontytöille taiteilijatarvikkeita. Vanhin sai ihanan rullatussa käärössä olevan setin hiili- ja lyijykyniä, keskimmäinen ison setin erilaisia kyniä ja vesivärejä, ja nuorin eli omani yksisarvisen kuvalla koristetun salkun täynnä kyniä ja vesivärejä. Nämä pääsivät heti käyttöön ja kotiin palattua oli keittiön pöytä tuttuun tapaan aivan täynnä maalia ja erilaisia taideteoksia. On ihanaa seurata miten askartelu, piirtäminen ja maalaaminen ovat mieluisia.

Ostin lapselle myös kameran, mistä innostui kovasti. Tosi leluversio, mutta niin tuon ikäisellä on syytä ollakin. Kuvalaatu ei ole hääppöinen, mutta sillä saa itse räpsittyä kuvia ja videoita ja oli mukana jokunen pelikin. Hyvä harjoittelukamera, hän kun yrittää kellopuhelimellakin saada kuvia otettua. Kameran lisäksi ostin söpön pantteripehmon ja ison viltin, jossa on hänen omia kuviaan vuosien varrelta. Se oli myös napakymppi, ja tyyppi on kannellut vilttiä mukanaan sängystä sohvalle heti aattoillasta saakka.

Muuten lahjaksi tuli muutama kirja, toivottu poni- ja lohikäärmelelu, ne tarvitut ulkohousut, pari pyjamaa ja pörröinen aamutakin virkaa ajava pörröpaita. Herkkuja, kuten suklaajoulupukki, marmeladeja ja vegaanista fudgea, sekä Arvaa kuka? -peli. Kyllä oli onnellinen napero aattoiltana nukkumaan mennessä.

Omat lahjat olivat…

Itse sain toivomani Lululemonin ihanan crossbody bag -laukun upeassa luonnonvalkoisen sävyssä. Mulla on vastaava laukku vaaleanvioletissa värissä 1 l koossa, ja tämä uusi on nyt kahdella taskulla 2 l kokoisena. Se on niin kaunis että en tiedä miten sitä raaskii edes käyttää!

Lisäksi saatiin yhteisesti lahjakortteja, mitä onkin ihana päästä käyttämään ensi vuoden aikana. Ja sitä ihanaa Pandan appelsiinikrokanttisuklaata! Vielä kun saisi ihan noita perus joulukonvehtirasioita maidottomana niin kyllä kelpaisi.

Ehdin mökillä ollessa tehdä ihanan pitkiä lenkkejä koiran kanssa, joka oli siellä metsäteillä juostessaan niin onnellinen pieni otus. Välillä lenkit olivat sen ikäiselle koiralle ehkä turhankin pitkiä, mutta ei se väsymisen merkkejä osoittanut. Valoisa aika on vielä niin lyhyt, että yritin hyödyntää sen täysillä, ja sitten pimeällä ulkoilut oli lyhyempiä ihan vaan mökkipihassa.

Jouluksi saatiin juuri himpun verran lunta, että maassa jotain valkoista näkyi.

Koiruli jäi mökille nyt pidemmäksi aikaa hoitoon, ja koti tuntuu tosi tyhjältä ilman sitä. Ikävä on kova, mutta sen on mökillä hyvä olla.

Kotona leivottiin vielä kertaalleen pipareita ja on vietetty vapaapäiviä rennosti. Siivosin oman ja lapsen vaatekaapit ja huomenna voisi joulukuusen ottaa alas.

Joka marraskuu huomaan päätyväni samaan tilaan kuin seitsemän vuotta sitten synnytystä odotellessa. Joulu, piparit, suklaa, valot ja leffat muodostavat oman kuplansa, ja samaan aikaan mieleen nousee se odottava fiilis, kun tiesi että joku pieni on tulossa elämään pysyvästi. Seitsemässä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon, eikä elämää ilman tätä tyyppiä oikein edes osaa kuvitella. Hän on sekä valon että kaaoksen lähde – hyvällä tavalla – ja muistuttaa pysähtymään, vaikka elämä menisi muuten kovaa.

Kaverisynttäreistä se alkoi

Juhlaviikonloppu alkoi perjantaina koulun jälkeen kaverisynttäreillä. Kymmenen lasta, reilut kaksi tuntia ja yllättävän sujuva kokonaisuus. Tällä kertaa aika meni jopa liian nopeasti. Ohjelmana oli DIY-slime, mikä oli pieni riskinotto ottaen huomioon oman limavastaisuuteni, mutta setti toimi: jauheet, glitterit ja purkit olivat helppoja ja jokainen sai oman tuotoksensa mukaan. Halloween- ja lepakkoteema näkyi koristeissa, ja tehtiin työhuoneesta ”kammohuone”, missä soi karmiva musiikki ja pimeässä piileskeli erilaisia lepakoita ja muita kammotuksia.

Tarjoilut pidettiin yksinkertaisina – popparit, sipsit, hedelmät, riisipiirakat, suolakeksit, mutakakku, minidonitsit ja karkkibuffa riittivät hyvin. Booli punaisesta mehusta ja marjoista aiheutti vain pari kaatunutta mukia. Lattiapiknik osoittautui aika toimivaksi ratkaisuksi.

Lahjoiksi tuli korusarjoja, pehmoja, kyniä ja lahjakortteja. Huomasi, että kaverit tuntevat sankarin hyvin. Ehdittiin pitää vielä onginta ennen kuin ensimmäisiä haettiin kotiin – osa palkoista jäi sinne tänne, mutta niinhän se aina.

Lauantaina vietettiin oikeaa synttäripäivää oman perheen kanssa. Aamulla vein minikorvapuustin kynttilällä ja lasin mehua sankarille sänkyyn, lauloin onnittelulaulun ja olin laittanut keittiön pöydän ääreen pari lahjaa ja ilmapalloja. Tilasin itse lahjaksi Lasten uutiset, mikä alkaa tulla tammikuussa lomien jälkeen, ja annoin myös uuden tietokirjan kaikesta mahdollisesta mielenkiintoisesta mistä hän haluaa tietää. Isänsä antoi valita lahjan, minkä Wolt sitten toimitti samantien. Jälleen yksi pehmolelu lisää. Sitten oli mun veljeltä lahjaksi Schleich puumaja, mistä napero tykkäsi tosi paljon. Se koottiin heti aamusta ja ehdittiin jo sen kanssa leikkiäkin, ennen kuin talsittiin sateessa koiran kanssa keskuspuiston läpi isovanhemmille syömään fondueta ja kakkua. Illalla katsottiin linnanjuhlia ja herkuteltiin perjantain juhlien rippeillä. Napero ihmetteli miksi me katsomme telkkarista kun ihmiset seisoo jonossa ja kättelee, mutta nopeasti hän siihen pääsi mukaan ja ihasteli vieraiden upeita asuja.

Iso juttu oli myös että juuri 7-vuotispäivänä irtosi eka hammas. Hammaskeiju saattoi laittaa tähän palkkioon vähän synttäriextraa mukaan.

Sukulaisjuhlat: pitkä mutta ihana päivä

Sunnuntaina oli sitten sukulaisille juhlat, ja pitkät juhlat olikin. Mun kaveri ja lapsen kummitäti tuli perheineen jo aamupäivällä mukanaan myös valloittava kaksiviikkoinen vauva. Siinä meinasi sydän sulaa, ja muistelinkin miten meidän tyyppi oli ekana joulunaan juuri samanlainen nyytti. Laittelin tarjoiluita samalla pöytään ja lapset leikkivät keskenään. Kiva että vieraat vähän porrastuivat, niin seuraa riitti koko päiväksi.

Viimeiset vieraat lähtivät kuuden maissa, ja mun vanhemmat jäi vielä yöksi. Jälleen siivottiin juhlien jäljet, pakattiin ruoat ja imuroitiin. Koirakin oli sunnuntain juhlissa mukana ja pärjäsi hienosti, mitä nyt ensimmäisiä vieraita yritti taukoamatta nylkyttää. Selvästi joku sellainen 7 kuukauden iän villitys päällä. Siihen ne energiat menikin, ja loppupäivän se seurusteli hienosti. Ja oli yhtä lailla poikki juhlien jälkeen kuin mekin.

Lahjoja tuli paljon ja kaikki osuivat kohdalleen – kirjoja, leluja, maalaustarvikkeita ja kaikenlaista tekemistä. Kaikkia ei ole edes ehtinyt sen tarkemmin vielä tutkia, joten mielekästä tekemistä riittää tässä pitkälle alkuvuoteen.

Seitsemänvuotiasta juhlittiin perusteellisesti koko viikonloppu, ja kaikki meni lopulta hyvin. Nyt vedetään hetki happea ennen joulua, jolloin kierros jatkuu taas isommalla porukalla.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit