Lumoavan oloinen Dominikaaninen tasavalta
0Risteilypysähdys Dominikaanisessa tasavallassa teki vaikutuksen jo ennen kuin olimme maissa. Katsoin laivan ikkunasta ulos ja ihastuin saman tien: vihreä viidakko, kumpuileva maasto ja rehevä maisema avautuivat eteen tavalla, joka tuntui hyvin erilaiselta kuin monella muulla Karibian pysähdyksellä.
Retkellä viidakossa
Retkipäivä antoi tästä vain pintaraapaisun. Meillä oli satama Amber Covessa Puerto Platan maakunnassa saaren pohjoisrannikolla, josta lähdimme kokopäivän retkelle. Aikataulut venyivät niin, että myöhästyttiin paluusta laivaan muutamia minuutteja, mutta laivan järjestämillä retkillä kyyti onneksi odottaa.
Päivän aikana käytiin perhospuutarhassa ja käveltiin viidakkopolkua pitkin Damajagua-vesiputouksille. Retki oli aika toisenlainen kuin olin odottanut, mutta hauska päivä meillä oli.
Näimme miten paikallista kahvia ja kaakaota valmistetaan ja uimme vesiputouksen viileässä vedessä. Oli myös paikallinen lounas comida típica eli ”tyypillinen ateria”, johon kuului riisiä, lihaa ja papuja.
Lounaspaikka oli söpössä puutarhassa, jonka kupeessa oli kotieläinpiha, ja naperon harmiksi tässä kohtaa oli niin kiire ettei paikkaan ehtinyt tutustua sen enempää. Taisivat järjestää siellä myös majoitusta bed & breakfast tyyliin, ja olisikin aika ihana paikka viettää lomaa.
Hienompia vesiputouksia ja niille tehtyjä retkiä on tehty Thaimaassa ja Sri Lankalla, kun taas täällä oli kerralla hirveä määrä turisteja jonottamassa, että pääsee hyppäämään vesiputoukseen tai laskemaan kalliota pitkin sitä alas. Me ei laskettu eikä hypätty, vaan kiivettiin portaita ylös alas – ja todettiin että meille tämä oli kiipeilyretki, ja naperolle sekin oli jyrkkiä portaita pitkin ihan jännä kokemus.
Mulla ei ole omia kuvia viidakosta tai vesiputoukselta, koska tavarat kehotettiin jättämään lokeroon etteivät ne kastu, vaikka hyvin olisi voinut ottaa mukaan. Ohessa kuitenkin pari yleistä netistä kaivettua kuvaa, mistä saa idean (kun vielä lisäät kuvaat kymmenittäin turisteja). Oli myös retkiä, joissa pääsi uimaan putouksille luolaa pitkin ja se on varmaan ihan makea kokemus, mutta näihin oli jo korkeampi ikäraja. Plus jotenkin kaikenlaiset luolat etenkin vedessä nostaa mussa lievää klaustrofobiaa esiin.
Kokemus oli kiinnostava, mutta myös hyvin ohjattu ja turistinen: jonottamista, aikatauluja ja nopeaa etenemistä. Silti jo matkalla näkyneet maisemat herättivät uteliaisuuden ja todellinen Dominikaaninen tasavalta jäi vielä kokonaan näkemättä. Onneksi oli taas avonainen kyyti ja tunnelmaa pääsi aistimaan paremmin.
Pintaraapaisu maahan
Amber Cove itsessään on selvästi risteilyvieraille rakennettu kupla. Se on siisti, helppo ja turvallinen, mutta hieman irrallaan ympäröivästä todellisuudesta. Heti kun alueelta poistuu, vastassa on toisenlainen maailma: pieniä taloja, viljelyksiä, kotieläimiä ja arkista elämää. Kontrasti satama-alueen ja “oikean” maan välillä on paljon suurempi kuin monilla pienillä Karibian saarilla.
Yksi iso ero Karibiaan verrattuna on mittakaava. Dominikaanisessa tasavallassa asuu yli kymmenen miljoonaa ihmistä, mikä tekee siitä yhden Karibian suurimmista ja elävimmistä valtioista. Se tuntuu myös rytmissä: liikennettä, ihmisiä, ääniä ja liikettä on enemmän.
Dominikaaninen tasavalta jakaa Hispaniolan saaren Haitin kanssa. Saari on jaettu kahteen hyvin erilaiseen valtioon, ja raja niiden välillä on yksi Karibian selkeimmistä kontrasteista niin taloudellisesti, kulttuurisesti kuin arjen rytminkin osalta.
Vaikka Dominikaaninen tasavalta ja Haiti jakavat saman saaren ja luonnonolosuhteet, niiden siirtomaahistoria, poliittinen vakaus ja talous ovat kehittyneet hyvin eri suuntiin. Dominikaaninen tasavalta on hyötynyt pitkäjänteisestä matkailusta ja suhteellisesta vakaudesta, kun taas Haitia ovat koetelleet toistuvat kriisit, köyhyys ja luonnonkatastrofit.
Ero näkyy konkreettisesti maisemassa ja arjessa: Dominikaanisen tasavallan puolella on enemmän infrastruktuuria, vihreämpää maaseutua ja toimivia palveluja, kun taas Haitin puolella resurssipula ja metsien hakkuut ovat muokanneet ympäristöä ja elinolosuhteita. Muistan hyvin, kun hurrikaani Matthew iski Haitille nelostason hurrikaanina vuonna 2016 ja sai aikaan valtavia tuhoja, mikä vain pahensi maan tilannetta.
Vehreä, kumpuileva ja erittäin kiinnostavan oloinen maa
Dominikaanisessa tasavallassa myös luonto erottaa maan monista muista Karibian kohteista. Siinä missä monet saaret ovat kuivia ja tasaisia, Dominikaaninen tasavalta on vihreä, vuoristoinen ja paikoin jopa viidakkomaisen tiheä. Joet, vesiputoukset ja kumpuileva maasto tekevät siitä seikkailullisemman – enemmän Keski-Amerikan kuin perinteisen Karibian tuntuisen.
Risteilypäivä riitti näyttämään vain pienen palan, mutta se teki tehtävänsä. Dominikaaninen tasavalta jäi mieleen paikkana, johon olisi ihanaa palata joskus ajan kanssa. Ilman kiirettä, ilman jonotusta, niin että ehtisi oikeasti ymmärtää, millainen maa kaiken vihreyden ja vilinän takana on.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Ensimmäinen stoppi Turks & Caicos
Karibian risteilyllä ensimmäinen matkapäivä lähdön jälkeen vietettiin merellä, ja toisena päivänä herättiin sitten Turks & Caicosin Grand Turk -saarella. Pieni saari teki vaikutuksen nimenomaan arkisuudellaan. Tämä ei ole paikka, jossa kaikki on rakennettu turisteja varten, vaan oikea pieni yhteisö keskellä Karibianmerta.
Karibianmeren pieni sympaattinen helmi
Grand Turkilla asuu vain muutama tuhat ihmistä, ja se näkyy heti tunnelmassa. Kaikki tuntuu inhimillisen kokoiselta: kadut ovat lyhyitä, talot matalia ja elämä tuntuu tapahtuvan ulkona. Risteilysatamasta poistuessa vastassa ei ole hälinää, vaan rauhallinen, kylämäinen ilmapiiri. Alue näyttää köyhältä, mutta tarjoaa asukkailleen valtavasti etuja aina ilmaisesta terveydenhuollosta seniorihoivaan. Kuulemma monet lähtevät Turks & Caicos saarille tekemään useammaksi vuodeksi töitä ja tienaamaan mahdollisimman paljon rahaa, ja palaavat sitten kotiinsa.
Turks & Caicos on poliittisesti vakaa ja suhteellisen turvallinen alue. Työt maksetaan ajallaan, ja järjestelmä on selkeä verrattuna moniin muihin Karibian maihin. Tämä tekee saarista houkuttelevan paikan lähteä “keikalle” ulkomaille.
Me kiersimme saarta avonaisella Rainbow Calypso Tram -bussilla, joka oli ehkä paras tapa nähdä paikka. Ajelimme hitaasti pitkin saaren teitä, meri vilkkui vuoroin vasemmalla ja vuoroin oikealla, ja jokaisessa mutkassa tuntui tapahtuvan jotain pientä mutta merkityksellistä. Paikalliset lapset vilkuttelivat meille tienvarsilta, pihalta ja pyörän selästä ja opas kertoikin, että risteilyaluksen saapuessa ihmisten määrä saarella jopa kolminkertaistuu.
Aaseja siellä oli joka puolella. Aaseja näkyi enemmän kuin ihmisiä.
Paratiisimaisemat joka suunnassa
Rannat ovat juuri niin upeita kuin Karibialta uskaltaa odottaa. Hiekka on vaaleaa ja pehmeää, ja meri hehkuu uskomattoman turkoosin ja sinisen eri sävyissä. Maisema näyttää melkein epätodelliselta, kuin joku olisi säätänyt värit liian kirkkaiksi. Grand Turkilla rannat ovat silti rauhallisia ja avoimia – ei suuria resortteja, vain meri, taivas ja hiljaisuus. Me nautittiin sataman tuntumassa olevasta rannasta vielä ennen laivaan paluuta, ja olisi houkuttanut itse asiassa vuokrata satamasta päiväksi sellainen oma pieni avokärry ja etsiä joku suojaisa paratiisin poukama kauempaa.
Luonto on muutenkin koko ajan läsnä. Saari on maisemaltaan melko karu ja kuiva, matalaa kasvillisuutta ja avaraa tilaa, mutta juuri se korostaa merta entisestään. Vesi ei ole vain kaunis tausta, vaan elämän keskipiste: se näkyy, kuuluu ja tuntuu kaikkialla. Grand Turk on hämmästyttävän matala saari. Sen korkein kohta on vain noin 12 metriä merenpinnan yläpuolella.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että saarella ei ole kukkuloita tai mäkiä – maisema on tasaista, avaraa ja horisontti näkyy pitkälle. Tämä osaltaan vahvistaa sitä tunnetta, että meri ja taivas ovat koko ajan pääosassa ja että kaikki tapahtuu meren tasolla, rauhallisesti ja ilman korkeuseroja.
Grand Turkilla ei ole suuria maapetoja eikä vaarallisia nisäkkäitä. Käärmeitä ei käytännössä ole, eikä saarella ole myrkyllisiä hämähäkkejä, joita matkailijat kohtaisivat. Liskoja näkee paljon, mutta ne ovat täysin harmittomia ja jopa sympaattisia. Aika ihana paratiisi.
Meri on se ympäristö, jossa kannattaa olla hereillä. Alueella elää haita, mutta ne pysyttelevät yleensä kaukana rannoista eikä kohtaamiset ole tavallisia. Sen sijaan meduusat ja polttiaiseläimet voivat joskus aiheuttaa kirvelyä, ja koralliin tai merisiiliin astuminen sattuu helposti – uimakengät ovat hyvä idea.
Kiireetöntä luonnonläheistä arkea
Ihmisten arki vaikutti yksinkertaiselta ja yhteisölliseltä. Pienissä kaupoissa vaihdetaan muutama sana, ja vastaantulijat tervehtivät katsekontaktin saadessaan. Elanto liittyy pitkälti mereen, julkisiin palveluihin ja risteilyturismiin, mutta kaupallisuus ei hallitse kaikkea. Meille jäi tunne, että olimme hetken vieraina paikallisten omassa arjessa – emme lavastetussa lomakohteessa. Saarella on oikeastaan vain yksi ruokakauppa, ja merenelävät noudetaan edullisesti rannasta tuoreena kalastajilta. Kuulemma hummeria saa ostaa muutamalla dollarilla. Mitä saarelta ei löydy, sitä ei tarvita — tai sitten tilataan verkosta.
Risteilypäivän jälkeen Grand Turk jäi mieleen paikkana, jossa ei tarvitse “tehdä” paljon. Riittää, että katsoo ympärilleen, istuu hetken rannalla ja seuraa elämää. Se on saari, joka ei yritä liikaa – ja juuri siksi se tuntuu niin aidolta. Olisipa unelma vuokrata sieltä vaikka kuukaudeksi talo ja vain tuijottaa aamusta iltaan sitä merta.
