Arki on täällä ja meno sen mukaista. Olen vähitellen päässyt etämoodistakin liikkeelle ja käynyt sekä omalla että asiakkaan toimistolla. Alkutahti on sikäli iisiä, ettei koiranpentu ole liian pitkiä aikoja vielä yksin eikä ulkoilematta. Hyvin on sujunut, ja vähän porrastetusti tässä muun perheen kanssa onneksi mennään. Napero on käynyt koulua toisaalta vasta hetken, mutta tuntuu että sekin on lähtenyt tosi hyvällä rutiinilla käyntiin – ihan kuin sitä olisi käyty jo pidempään. Arjessa huomaa taas että kylläpä iltaisin väsyttää, aamuisin joutuu katsomaan kelloa ja juoksemaan ei ehdi niin usein, mutta hyvinhän tässä alkaa saada hommasta taas kiinni.

Kiireinen syksy edessä

Lomien jälkeen huomaan myös taas täyttäväni kalenteria kaikenlaisilla menoilla aina teatteri-illoista viikonloppureissuihin ja leffoihin, retkiin ja muihin menoihin. Se piristää arkea, mutta mökillä huomasi myös miten tärkeää välillä on vain olla ilman sen kummempia menoja. Lähteä kävelylle kun siltä tuntuu, uppoutua hyvän kirjan pariin tai jestas, ottaa päikkärit. Näin tuoreeltaan loman jälkeen ero olotilassa on sen verran tuntuva, että pitää muistaa himmailla tarpeeksi ja ihan vain olla tekemättä mitään.

Oltiin naperon kanssa kahdestaan kotona ja päätettiin pitää tyttöjen hemmotteluilta.

Käytiin saunassa, laitettiin hoitoaineella hiusnaamiot ja suihkun jälkeen vähän BodyShopin ihanaa passionhedelmän tuoksuista vartalosuihketta. Ruoaksi aina loistava nachopelti. Lakattiin kynnet, katsottiin leffaa ja syötiin jäätelöä. Viikonlopun hemmotteluilta sopi täydellisesti näihin viileneviin säihin – etenkin, kun koiruli oli ensin väsytetty parin tunnin pentutreffeillä sisarusparven kanssa.

Arki pyörii eteenpäin

Koira onkin ollut nyt aikamoinen tapaus. Se on 4 kuukautta vanha, ja en tiedä iskikö murrosikä vai mitä tässä on meneillään, mutta se on ollut täysi riiviö. Kuriton tuholainen, jolle menee käskyt ohi korvien ja jokainen komento on vain kiva leikki. Puri hihnansa rikki, lapselta yhden barbien, syö kaiken mitä suuhunsa löytää (ja sitten oksentaa sen ulos tai saa vähintään mahansa sekaisin) ja tuntuu uhmaavan joka käänteessä. Vähän on olleet omat hermot riekaleina. Kyllä se vielä siitä! Edelleen koiruli on hurmaava, söpö ja rakastava, vaikka välillä tekee mieli laittaa se kaupan kulmalle ”Saa ottaa” -lappu kaulassa.

Töissä alkaa olla vauhti päällä taas rauhallisen kesän jälkeen, ja työpäivät venyvät pidemmiksi. Huomaan että oma pinna on heti kireämmällä kiireen ja arjen keskellä, joten hidastaminen on tärkeää. Syksy on siihen loistavaa aikaa, ja kummasti tuntuu että syksy alkoi nyt aikaisin. Tuli hetkessä hyytävän kylmä ja illatkin alkaa pimenemään. Tekee mieli ottaa sohvalle vilttiä päälle ja sukkien pukeminen ei tunnu enää ihan hullulta. Arki on siis tällä hetkellä vauhdikasta ja täyttä ja samalla aika kivaa.

No niin, meidän koirulin elämässä on nyt menneet pasmat ihan sekaisin. Maaseudulla peltojen keskellä syntynyt ja elämänsä alkuun saanut karvapallo muutti meille Helsinkiin, ja oli hyvin järkyttynyt kaikesta mitä ulkona tapahtui. Noh, siinä oltiin reilu viikko, ja sitten vietettiin seuraavat 7 viikkoa kahdella eri mökillä. Mökeillä, missä koira juoksi vapaana aamusta iltaan eikä juuri sisällä käynyt kuin nukkumassa – ainakaan sen jälkeen, kun helteet alkoivat. Maalaiskoira muutti kaupunkiin ja aloitti opettelun tähän arkeen ihan alusta.

Meidän koira on nyt vajaat 4 kk ja ollut erinomaisen rohkea ja reipas yksilö. Riivattu suuren osan ajasta, mahdoton puremaan ja varastelemaan kenkiä. Hyvin pentumaista menoa siis, mutta hyvin ääripäästä kun vertaa ainakin pentuihin joita mulla on aiemmin ollut. Edellisen en muista koskaan pentuna edes purreen, eikä se todellakaan tuhonnut mitään tavaroita. Tämä tyyppi sen sijaan söisi kaiken mitä onnistuu tassuihinsa saamaan. Ja muutenkin, jestas se syö. Toisaalta tällainen herkkupeppu on helposti motivoitavissa ruoalla, mikä on hienoa, mutta toisaalta saa myös olla tarkkana mitä se onnistuu nappaamaan. Elävänä esimerkkinä muun muassa kesälomilla syöty korvatulppa. Marjat se on napsinut suoraan puskista, ja ruoat lähtee kyllä hetkessä lautaselta jos ne unohtaa liian matalalle vahtimatta. Mutta on se vaan ihana ja söpö ja valloittava!

tämä koira on yhtä rakkautta ja suloisuutta

Se rakastaa ihmisiä, vaikka nyt kaupungissa ihmisiä vilisee niin mahdottoman paljon kerralla että se on alkanut vieraita jännittää. Se on täynnä sitä hassua pentumaista leikkiä ja makoilee kaikissa mahdollisissa asennoissa. Sisäsiisti se ei missään nimessä vielä ole, mutta kun kotona on nyt oltu viisi päivää, päiväsaikaan sisälle on tulleet vain yhdet pissat heti ekana päivänä, ja sen jälkeen ei mitään – paitsi öisin. Mökillä oli toisinpäin, mutta nyt on nukkumispaikkakin uusi, joten totutteluun menee hetki. Hurjan hienosti tämä on silti sujunut, paljon paremmin kuin osasin odottaa. Nimimerkillä edellinen koira taisi pissiä sisälle vielä kaksivuotiaana…

Mökillä pihalla riekkunut ja valtoimenaan riehunut koira kasvoi ja rohkaistui päivä päivältä. Se tutki paikkoja koko ajan isommalla alueella, ja käärmeiden takia sai välillä huolehtia missä puskissa se pyörii. Kaupungissa ensimmäisinä päivinä sitä tuttua pentua ei näkynyt. Ääniä, ihmisiä, koiria, liikennettä ja vaan kaikkea oli niin liikaa kerralla, että kaupunki pelotti. Pentu meni häntä koipien välissä ja säntäili peloissaan. Mutta jo nyt muutamissa päivissä tilanne on aivan eri. Ulkona tulee jo leikkiä, riehumista, innokasta tutkimista. Siinä se rohkeus näkyy, kun näin nopeasti sopeutuu. Illan viimeinen ulkoilu on ollut vielä vähän hurja, kun alkaa pimenemään ja vieraita ihmisiä on liikkeellä.

Tämä koira on ollut aikamoinen, ja nyt se on tosiaan osa meidän arkea. Lapsi aloitti koulun ja muutenkin työt on taas käynnissä, pian toimistolla käynnit ja ylipäätään arki kohti menevää syksyä. Tuntuu, että tämä koira tekee tästä arjesta parempaa. Työlästä, sitovaa, ajoittain tosi rasittavaa – mutta parempaa. On se ollut aika mainio tapaus.

Muokkaa