Mitä tehtiin Sri Lankassa?
0Kahdessa viikossa Sri Lankassa ehti nähdä ja tehdä paljon, mutta silti myös nauttia kiireettömästä oleskelusta, rantaelämästä, lukemisesta ja rauhallisista aterioista. Tuo saari olisi täynnä nähtävää ja koettavaa, ja haluan joskus vielä palata takaisin ja suunnata sisämaan vehreälle vuoristoalueelle. Vaikka sisämaan puolella jonkin verran poikettiin, pääasiassa nämä viikot kuluivat rannikolla. Mutta siis mitä me tehtiin Sri Lankassa noiden kahden viikon aikana?
Safareita
Käytiin lapsen kanssa kahdella safarilla. Heti alkuun Yalan kansallispuistossa, missä nähtiin runsaasti vesipuhveleita, peuroja, norsuja, krokotiileja ja myös se harvinainen leopardi, tavallaan. Leopardi köllötteli puussa noin 100 m päässä meistä, ja nähtiin hännänpää sekä vähän päätä sekä haukotteleva suu. Mutta voidaan sanoa nähneemme!
Toinen safari oli Udawalawessa, ja se oli jopa kivempi. Hiljaisempi, enemmän pikkutietä, ja norsuja ihan jeepin vieressä. Nähtiin myös 10 päivän ikäinen poikanen! Molempiin puistoihin meni autolla reilu pari tuntia ja safarilla jeepissa vielä muutama tunti lisää. Paljon istumista, mutta niissä maisemissa matkat meni helposti. Jeepissä istuin napero sylissä, ja niillä pomppuisilla hiekkateillä saikin pidellä kiinni.
Udawalawen päivään kuului myös visiitti Elephant Rehabilitation Centerissä, jossa orpoja, yksin jääneitä ja heikossa kunnossa olevia norsunpoikasia hoidetaan nelivuotiaiksi, ja vapautetaan sitten takaisin luontoon. Oltiin paikalla ruokinta-aikaan, mikä olikin hauska näytös pikkunorsujen ja isompienkin kipittäessä hirveää vauhtia maitobaarille ja vaatiessa äänekkäästi lisää.
Lähiretket
Hikkaduwan lähellä käytiin tuk tukilla pari puolen päivän retkeä, joilla vierailtiin Sanharajan sademetsässä ja vesiputouksella, tsunamimuseossa, jokiristeilyllä, kilpikonnien sanctuaryssa, Spice Gardenissa, jalokivikaivoksella ja buddhalaisessa temppelissä.
Peraliya on Hikkaduwan kyljessä oleva pieni paikalliskylä, jonka asukkaista 99 % kuoli tapaninpäivän tsunamissa. Paikalla on muistomerkkinä suuri buddhapatsas, ja erikseen joukkohaudan päälle rakennettu muistomerkki historian pahimmalle junaturmalle, jossa jättiaalto pyyhkäisi kokonaisen junan mukanaan. Nämä museot ovat aina haastavia, koska kuvamateriaali näyttää kaiken kamaluuden mitään peittelemättä. On vedessä turvonneet ruumiit, kuolleet lapset ja kaikki mahdollinen. Yritin lapsen kasvot pitää kiinni vain tulvivia katuja ja itse aaltoa esittävissä kuvissa, mutta ainahan sieltä jotain muutakin ehtii vilahtaa.
Tuk tukilla matkustaminen on aika näppärää ja sen verran kiva paikallinen tyyli, että matkantekokin kuului hauskalla tavalla retkiohjelmaan. Tuuli tuiversi tukassa ja sai kokea ympäristön kaikilla aisteilla. Etelän maihin kuuluvaa roskien polton hajua, lämpimän tuulen, meren, koirien haukunnan ja sademetsässä sirisevät sirkat.
Oli muuten järjettömän isoja lepakoita täällä, ihan haukan kokoisia!
Tuk tukilla käytiin myös läheisessä Gallen kaupungissa, missä on ihana vanha linnoitus täynnä söpöjä pikkukatuja ja putiikkeja. Kerran mentiin sinnepäin junalla ja saatiin se Sri Lankan must do junaretki. Alunperin olin ajatellut että mennään lopuksi vielä junalla Colomboon lähemmäs lentokenttää, mutta tuli todettua ettei se kaikkien matkalaukkujen ja reppujen kanssa olisi kovin mukavaa. Ens kerralla sitten se kuuluisa junamatka Ellasta Kandyyn.
Merimatkalla
Käytiin merellä valasretkellä, mutta se meni aika penkin alle. Lähtö viideltä aamulla, ei näkynyt valaita mutta sentään delfiineitä, tuli sade ja aikamoinen myräkkä. Aallot löi paattiin sisälle, oli hemmetin kylmä, vettä vaan roiskui ja puolet matkustajista oksensi. Roikuin itse kylmästä tuulesta ja roiskeista huolimatta suurimman osan matkasta laivan reunalla merta katsellen, koska horisontin tuijottaminen auttoi kestämään heilutuksen.
Aaltoja on hyvälläkin säällä, mutta nyt ne oli vielä tuplasti isompia. Ois voinut jättää väliin, mutta kokemus sekin. Ajatus oli ollut jäädä Mirissaan lounaalle ja nähdä vähän paikkoja sielläkin, mutta satoi tosiaan vaan vettä ja oli sen verran kylmä, että palattiin vaan kotikylään. Matkalla pidettiin tien laidalla oksennustauko, kun lapsen maha ei enää kestänyt.
Neljästätoista päivästä oltiin retkellä viitenä päivänä, kahtena päivänä osan aikaa Gallessa ja viimeisenä päivänä matkattiin Colombon kautta Negomboon. Colomboakin olisi voinut hetken katsella enemmän, mutta siellä oli isot ruuhkat ja matkoihin kului jo sen verran aikaa, että käytiin vaan lounaalla ja lelukaupassa (lapsi sai lelun kun oppi uimaan) ja suunnattiin sen jälkeen vikan yön majapaikkaan. Siellä pikaiset iltauinnit ja reissun vika illallinen. Majoittaja kyyditsi meidät aamuyöstä viideksi lentokentälle, mihin oli majatalosta noin vartin ajomatka.
Ihana retkijärjestäjä
Varasin mulle ja lapselle Yalan safarin heti ekana päivänä, ja meidän oli tarkoitus mennä sinne parin ekan päivän jälkeen. Varaamisessa oli vähän sekaannusta, ja mutkien jälkeen päädyttiinkin lähtemään jo heti tokana päivänä. Sen jälkeen varasin meidän kaikki maksulliset retket saman järjestäjän kautta näppärästi whatsupilla. Ongelmana oli, että netti oli käytössä vain hotellin alueella, joten välillä viestittely ja asioiden sopiminen oli hankalaa. Lisäksi itse olen sellainen asiat kuntoon kerralla -tyyppi, että paikallisten kiireetön tyyli järjestellä välistä hieman tuskastutti. Hyvä opetus toisaalta myös itselle, että joku päivä sain varmistuksen illalla yhdeksältä, että aamulla yhdeksältä tulee olla valmiina lähtöön. Sinänsä taas oli tosi helppoa vaan laittaa viestiä, että meitä kiinnostaisi nyt tällainen – onnistuuko ja paljon maksaa.
Retkien järjestäjä oli Safety Tours, ja siellä hoidettiin kaikki todella hyvin. Etenkin kun lapsen kanssa kahdestaan retkeiltiin, oli tosi tärkeää tuntea että kaikki sujuu turvallisesti ja luotettavasti. Sitten sai vaan nauttia, oppia ja kokea.
Kaikkea ei tietenkään ehdi kokea mitä haluaisi, mutta aika hyvin me ehdittiin.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Sri Lankan ruokakulttuuri ja parhaat maut
Mua varoiteltiin etukäteen, että Sri Lankassa ruoka on vielä eri tavalla tulista kuin muualla Aasiassa. Thaimaassa joitakin erittäin polttelevia annoksia syöneenä odotin kokemusta mielenkiinnolla. Ja lopputulemana olen syönyt huomattavasti tulisempaa ruokaa Thaimaassa kuin nyt Sri Lankassa. Itse asiassa kaipasin useaan annokseen tujumpaa makua. Sri Lankan ruokakulttuuri on monin tavoin intialaisen ruoan tyyppistä, ja sitten ei kuitenkaan. Perinteet ja maut ovat tälle saarelle ominaisia, ja onneksi päästiin nauttimaan niistä hyvällä kokemuksella.
Pääasiassa syötiin Hikkaduwassa rantaravintoloissa ja kadun varrella, ja näissä paikoissa oli jonkinlainen turistiote läsnä. Hinnat eivät olleet hurjia, mutta kuitenkin joitakin satoja rupioita enemmän kuin paikallisten suosimissa ravintoloissa. Retkillä syömiset meni välillä vähän miten sattuu – välillä tuli vastaan erinomaisia paikkoja ja välillä jäi syömättä kokonaan, ja lapsi eli päivän rusinoilla ja kokiksella. Sen verran tarkkoja oltiin, että katukeittiöt jäi täysin pois laskuista, eikä tuoreita salaatteja syöty. Hedelmiä ja mehuja sen sijaan kyllä, ja paljon, ja välillä söin lautasen reunalle laitetut kurkut tai kaaliraasteen. Pääasiassa ruoka oli kuitenkin kuumaa, enkä esimerkiksi tilannut salaatteja, vaikka välillä olisi tehnyt kovasti mieli.
Riisiä, riisiä, riisiä
Täytyy sanoa, ettei tee mieli riisiä hetkeen. Se oli kiva, että lapsikin oppi syömään riisiä, mitä ei ole aiemmin oikein mennyt. Rice & currya tuli syötyä useaan kertaan, ja etenkin kasviscurryt oli tosi hyviä. Erilaisiin kasvislisukkeisiin oli saatu mielettömän hyviä makuja. Prawnseja söin joka päivä, ja ihania mehuja papaijasta ja mangosta. Aamupalalla syötiin paikallisia aamiaislettuja eli hoppereita. Annokset oli valtavia.
Kaikenlainen deviled -proteiini on erityisesti Sri Lankan juttu, ja Deviled Prawns oli annoksena vähän turhan usein. Se oli alkuun hyvää, ja kyllähän niistä ravuista nauttii, mutta sitten se tomaattinen kastike alkoi tökkiä. Tomaattiset maut olivat muutenkin vahvoja, enkä sano että ne olisivat olleet pahoja, mutta niihin kyllästyi. Thaimaassa ruoka on jotenkin freesimpää, ja ne etikkaiset maut ja ihanat kastikkeet ovat ihan lempiruokani maailmassa. Sri Lankalla ruoka on hyvää, mutta ei niin hyvää. Tuoreet prawnsit ovat silti aina herkkua, ison annoksen niitä sai 2400–3600 rupialla, eli pyöreästi vähän alle tai vähän yli kympillä. Rice & curryt ja fried ricet olivat järjettömän kokoisia annoksia, ja halvimmillaan sellainen irtosi muutamalla eurolla.
Gluteenitonta ja maidotonta
Meidän ruokavaliolle onnistui hyvin, eikä kyllä oltu niin pilkun tarkkoja onko esim. curryyn lisätty vehnää. Lapselle otettiin ilman maitotuotteita, ja siinä sai olla tarkka, koska tykkäävät kyllä laittaa kaiken päälle sulaa voita tai gheetä. Mutta pyydettäessä ymmärsivät hyvin.
Vegejätskiäkin löytyi muutamaan otteeseen, ja parit mehujätskit kaupasta. Lapsi ei ollut erityisen innoissaan ruoasta, mutta alkukankeuden jälkeen söi riisiä ihan hyvällä ruokahalulla. Hänen lemppareitaan olivat hopperit hillolla, beef chop suye, riisi tomaatti(pasta)kastikkeella ja pekonimunakas. Välillä otettiin kaksi ruokaa ja annettiin hänelle osa, mutta yleensä sai oman annoksen, koska me ei haluttu tehdä liikaa kompromisseja omien ruokien mausteiden osalta.
Jos Sri Lankalla voisi syödä kaikkea, vaihtoehtoja olisi toki lisää, ja uskoisin että esimerkiksi rottu olisi ollut meille mieluinen. Myös aamupalalta olisi saanut french toastia, pannukakkua ja croissantia, mutta toisaalta olen iloinen, ettei näin ollut. Syötiin paikallisia makuja, kuten reissussa mun mielestä kuuluu. Täällä oli nimittäin tosi paljon italialaista, ja pizzaa ja spagettia olisi ollut joka ravintolassa.
Uusia makuja
Oli ihana huomata miten lapsi tottui kahdessa viikossa ihan uusiin makuihin ja annoksiin, eikä vetänyt pelkkää hampurilaista. Ranskalaisia oli joka tapauksessa lisukkeena aika monessa annoksessa. Jonkun kerran annos oli hänen mielestään liian tulinen, ja myönnyin putsaamaan ravuista kastiketta parhaani mukaan pois. Viidakkoretkeltä löydettiin kookosletut, jotka oli tehty maissijauhosta ja täytetty kookoksen ja hunajan sekoituksella. Vegaaniset banaaniletut tuli myös maisteltua pariin kertaan. Smoothiekulhot sen sijaan jäivät väliin, koska syötiin aamupalat hotellilla enkä ikinä muiden annosten jälkeen jaksanut niitä.
Mä söin aamupalalla hopperin munalla, lapsi hillolla tai paljaaltaan
Kyllä Sri Lankassa herkuttelemaan pääsee, etenkin, jos tykkää merenelävistä ja pyytää lisää potkua ruokiin. Omat lempparit olivat aamupalalla syödyt munahopperit, ne kookosletut, kasviscurryista ihana leafy greens ja chiliperunat sekä prawns tapenade. Ainoastaan yksi ruoka oli pahaa, ja siitä hetken ajattelin jo mahataudin iskevän. Tilattiin lapselle grillattua mustekalaa, ja ilman sitä voikastiketta annos maistui kaikkea muuta kuin tuoreelta mustekalalta. Jätettiin syömättä, eikä yhden maistiaisen jälkeen onneksi tullut ongelmia. Joten yhteenvetona: hyvää, edullista ja runsasta, mutta pidemmän päälle kyllästyttävää.
Prawns tapenade oli älyttömän herkullinen annos
