Joululahjapaniikki alkaa aina hiipiä jossain marraskuun ja ensimmäisten piparintuoksujen välissä – mutta onneksi kirja on edelleen yksi varmimmista lahjoista, jonka voi sujauttaa pakettiin ilman stressiä. Keräsin tähän neljä keskenään täysin erilaista, mutta kaikki omalla tavallaan koukuttavaa teosta: jännitystä, rauhaa, seikkailua ja suuria tunteita. Jos mietit, mitä antaisit lukeville ystäville, perheenjäsenille tai sille yhdelle tyypille, jolla “on jo kaikkea”, täältä löytyy taatusti jotain juuri heille.

Lukuvinkkejä joka makuun

Joel Dicker: Villipeto

Dicker tarjoilee jälleen tiukkaa jännitystä ja koukuttavia käänteitä – sellaista tarkasti rakennettua tarinankerrontaa, joka imee lukijan mukaansa jo ensimmäisiltä sivuilta.

Tarina seuraa pientä yhdysvaltalaista kaupunkia, jonka pintaa kiiltävä yhteisö alkaa rakoilla, kun menneisyyden salaisuudet nousevat esiin. Keskiössä on rikos, johon liittyy valheita, väärinkäsityksiä ja monimutkaisia ihmissuhteita. Juoni avautuu kerros kerrokselta, ja jokainen luku haastaa lukijan käsityksiä siitä, kuka puhuu totta ja miksi.

Villipeto on juuri niitä kirjoja, joiden parissa “luen vielä yhden luvun” venyy vahingossa puolille öin, koska jokainen luku avaa uuden oven, uuden salaisuuden tai uuden epäilyn. Tämä sopii loistavasti heille, jotka rakastavat monimutkaisia juonirakenteita, mysteerejä ja sellaista draamaa, joka kasvaa hitaasti mutta varmasti ihon alle.

Emily St. John Mandel: Rauhallisuuden meri

Tämä teos on lempeä ja hieman hypnoottinen, välillä suorastaan meditatiivinen. Mandelin kieli soljuu niin kauniisti, että huomaa lukevansa lauseita kahdesti vain niiden rytmin ja soinnin takia. Aikaa, identiteettiä ja ihmisyyttä pohtiva tarina sopii lukijalle, joka etsii rauhallista tunnelmaa ja kirjallisuutta, joka kuiskaa eikä huuda.

Romaani liikkuu aikakaudesta ja maailmasta toiseen seuratessaan erikoista aikasilmukkaa ja sen havainnoimisesta kiinnostuneita henkilöitä. Mukana on sekä tulevaisuuden avaruuskolonioita että 1900-luvun alkupuolen Kanadaa. Tarina kutoo yhteen ihmisten elämät ja kysyy, mikä on todellista ja mikä vain heijastusta.

Täydellinen valinta, jos haluaa hetkeksi irti arjesta ja sukeltaa maailmaan, jossa kaikki tuntuu yhtä aikaa etäiseltä ja läheiseltä.

Dan Brown: Salaisuuksien salaisuus

Dan Brown tekee jälleen juuri sitä, mitä Dan Brownilta odotetaan: vauhtia, viihdettä, symboleita, salaisuuksia ja juoni, joka kulkee eteenpäin kuin hyvin öljytty kone. Salaisuuksien salaisuus on kirja, jonka sivut kääntyvät miltei itsestään ja joka pitää mielen virkeänä ilman, että sitä tarvitsee “ymmärtää” syvällisesti. Keskelle symboliikan, tieteen ja historian rajapintaa sijoittuva seikkailu alkaa, kun päähenkilö joutuu tutkimaan arvoitusta, jonka ratkaisu vaikuttaa globaaliin tasapainoon. Juoni kuljettaa lukijan museoiden, arkistojen ja salaseurojen jäljille. Mukana on tuttu Brownin resepti: koodit, vihjeet ja kilpajuoksu aikaa vastaan.

Täydellinen lukijalle, joka haluaa seikkailua, älyllisiä pulmia ja tarinan, joka tempaa mukaansa heti kättelyssä.

Colleen Hoover: Marraskuun 9.

Hoover tietää täsmälleen, miten kirjoitetaan tarina, joka iskee suoraan tunteisiin. Marraskuun 9. on romanttinen, intensiivinen ja välillä aika repiväkin – se käsittelee kipukohtia, kohtaloa ja sitä, miten kaksi ihmistä voi muuttaa toistensa elämän suunnan.

Kaksi nuorta tapaavat sattumalta ja sopivat, että he kohtaavat aina vain yhtenä päivänä vuodessa – marraskuun yhdeksäntenä. Päivittäiset kohtaamiset paljastavat vähitellen heidän menneisyytensä kipukohdat ja sen, miksi heidän suhteensa on yhtä aikaa vetovoimainen ja ongelmallinen. Tarina etenee vuosien yli ja paljastaa totuuden pala palalta.

Tämä on helppolukuinen, elokuvamainen rakkaustarina niille, jotka haluavat mukaan tunteiden vuoristorataan ja nauttivat siitä, että kirja tuntuu lopulta enemmän kuin vain tarinalta. Ja Hoover on osannut koukuttaa lukijansa viime vuosina täydellisesti – nämä teokset voivat olla kevyttä, mutta ah-niin-koskettavaa ja tunteita riipaisevaa luettavaa!

Kenelle mikäkin kirja sopii?

• Jännityksen ja koukuttavien juonien ystäville: Villipeto

• Rauhaa ja kaunista kieltä kaipaaville: Rauhallisuuden meri

• Seikkailumieliselle arvoitusten ratkojalle: Salaisuuksien salaisuus

• Romantiikan ja tunteiden suurkuluttajille: Marraskuun 9.

Nämä neljä teosta ovat oivallisia joululahjoja erilaisille lukijoille – ja miksei myös itselle, jos oma lukulista kaipaa vähän vaihtelua. Erilaisia ideoita lukulistalle vähän päivän fiiliksen mukaan 🙂

Kurkkaa lisää Tammen uutuuksista täältä ja WSOY:n täältä.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit  

Käytiin naperon kanssa yhden yön teatterireissulla Tampereella katsomassa Kaunotar ja hirviö -musikaali, ja samalla jäimme päiväksi viettämään aikaa Tampereella. Musikaali oli perjantaina illalla, ja lauantaina meillä oli koko päivä aikaa Tampere-puuhalle. Oltiin yötä Forenomin huoneistohotellissa Kauppakadulla, ja se olikin mainio sijainti niin teatterin kuin muun tekemisen kannalta. Perjantaina ilta venähti myöhään, joten lauantaina otettiin aamu kaikessa rauhassa aamupalan ja piirrettyjen parissa. Miniloma Tampereella osoittautui oikein antoisaksi, ja taas muistin miten ihana kaupunki Tampere on!

Museokierros

Lauantaina meidän ohjelmaksi tuli museokierros, ja samalla palloiltiin kaupungilla mikä ehdittiin. Käytiin parissa kahvilassa, syötiin hampurilaiset lounaaksi ja tietenkin shoppailtiin Suomen viimeisessä ja ainoassa Punnitse ja säästä -myymälässä, joka löytyy Tampereen rautatieasemalta. Sinne meni ihan omaisuus, mutta eipä sinne usein enää pääse. Ne tummalla suklaalla päällystetyt omenarenkaat on vaan käsittämättömän hyviä, ja ostin niitä kotiin ihan reilun pussillisen.

Napero sai valita museon, ja luonnollisesti hän valitsi jälleen luonnontieteellisen museon.

Suunnattiin siis ensimmäiseksi museokeskus Vapriikkiin, ja siellähän onkin kätevästi monta näyttelyä ja museota samassa rakennuksessa. Pyörähdettiin niin jääkiekko- kuin pelimuseossa, ja käytiin tutustumassa Finlaysonin historiaa esittelevään näyttelyyn, mutta eniten meni toki aikaa luonnontieteellisessä.

Tampereen luonnontieteellinen museo on aika pieni ja kompakti, mutta varsin hyvä. Siellä on yllättävän paljon tutkittavaa niin pieneen tilaan, ja lapset on huomioitu kivasti erilaisilla tunneleilla ja kosketeltavilla asioilla.

Museossa oli myös hieno näyttely erilaisista kivistä ja mineraaleista, joiden seassa oli muun muassa pala meteoriittiä ja fossiilisoitunutta dinosauruksen nahkaa ja munia.

Vapriikissa käytiin myös supersankareita esittelevässä näyttelyssä sekä ihmisen menneisyyttä tutkivaan Muinais-DNA -näyttelyyn, jossa oli tehty kasvomallinnuksia esimerkiksi pääkallojen pohjalta. Näyttely oli toteutettu hienosti, ja aihe on varsin mielenkiintoinen. Näyttely on esillä kesäkuuhun 2028 asti, joten kannattaa mennä katsomaan.

Ennen junalle menoa käytiin myös maailman ainoassa Muumi-museossa, joka löytyy Tampere-talosta. Napero ei ole ikinä mikään muumifani ollut, mutta onhan ne hahmot suomalaiselle lapselle joka tapauksessa tuttuja. Muumi-museo on hieno paikka, ja näyttely on rakennettu sekä pieniä että isompia muumifaneja ajatellen. On paljon otteita tarinoista, yksityiskohtaisia rakennelmia ja muun muassa malleja ensimmäisistä muumitaloista. Ateljeessa pysähdyttiin vähän maalaamaan, ja napero ripusti lopuksi taideteoksensa myös ateljeen seinälle.

Välipalaa ja myymälöitä

Mulla kyllä sydäntä lämmittää miten lapsi haluaa aina tutkia kirjakauppoja. Hän marssii myymälään, istahtaa lattialle ja alkaa selata mieluisia luettavia ja värityskirjoja läpi, eikä meinaa lähteä siitä mihinkään. Myös kaikenlaiset kynät ja tuoksuteltavat kumit ja muut härpäkkeet jaksavat kiinnostaa. Tunnistan nuo piirteet hyvin, koska olin itse ihan samanlainen. Käytiin siis useammassa kirjakaupassa ja erilaisissa pikkumyymälöissä mitä vastaan tuli. Käytiin kahvilassa missä sain ihanan piparkakkulaten ja napero kuppikakun, ja sitten olikin jo aika suunnistaa junalle. Meillä oli aika pitkä päivä ja ehdittiin paljon, ja oli kiva ettei tarvinnut kiirehtiä minnekään. Juna toi nopeasti kotiin ja oli vielä koko sunnuntai aikaa nauttia viikonlopusta myös kotona. Varsin toimiva setti siis tuollainen perjantai–lauantai -visiitti, koska tuntui että yhteen viikonloppuun mahtui hirveästi kokemuksia ja silti ehti myös hengähtää.

Tampere on kaupunkina toimiva ja runsas, ja jotenkin siellä tulee aina se olo että pitäisi tulla pian uudestaan. Onneksi se onkin lähellä, ja Tampereella pyörii teatterissa myös aina kiinnostavia esityksiä mitä kannattaa lähteä katsomaan. Ehdottomasti siis uudestaan tällainen vastaava miniloma Tampereella.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi