Tein jo aiemmin yhdessä siskontyttöjen kanssa viettämissäni pikkujouluissa herkullisia gluteenittomia pipareita, mutta tavallisten versioiden lisäksi halusin kokeilla aavistuksen maustettuja. Pipareihin upotetaan tätä nykyä ties minkälaisia lisämakuja aina lakritsijauheesta kaakaoon, joten isosti hypetetty superfoodmauste kurkuma sopii piparimausteseokseen paremmin kuin hyvin! Viljattomat piparkakut ovat muutenkin tervetullut lisä ruokarajoitteisen jouluun!

Kurkuma tuo pipareihin kaunista kellertävää väriä ja maukkaan uuden makulisän – puhumattakaan kurkuman terveydellisistä vaikutuksista! Eikö olekin ihana ajatus, että keksiä mutustamalla voit samalla ehkäistä hiljaista tulehdusta, vahvistaa immuniteettia ja parantaa ruuansulatusta? Ei pöllömpää joulupöydän parhaalta herkulta.

Vaihtelun vuoksi tein tämän taikinan viljattomana. Voit myös käyttää edellistä reseptiä jauhojen osalta, mikäli viljat sinulle sopivat. Viljattomissakaan versioissa maku ei kuitenkaan kärsi, päinvastoin! Mantelijauhoilla ja piparimausteilla syntyy vähintään yhtä herkullisia piparkakkuja. Lisäsin tällä kertaa lisäsin makeutusta, jotta kurkuma ei maistuisi läpi liian pistävänä.

Ohjeella tuli kolme täyttä pellillistä. Tein tällä kertaa selkeästi ohuempia, mutta ihan littanimmatkin piparit kohosivat mukavan leivosmaisiksi uunissa. Valmiit jäähtyneet piparit ovat kuitenkin rapeita ja kovia, kuten pipareiden kuuluu.

VILJATTOMAT PIPARKAKUT kurkumalla

Paista piparit kypsäksi uunissa 200 asteessa, paksuudesta riippuen noin 5-10 minuuttia.

Anna pipareiden jäähtyä ennen niiden siirtämistä pelliltä.

Pipareita ei tarvitse jättää väliin edes viljattomalla ruokavaliolla. Nämä herkkukeksit maistuvat ihan yhtä hyviltä kuin viljajauhoilla leivotut!

Kurkuma maistuu taikinassa mukavana lisätwistinä, ja makukokonaisuus on edelleen selkeästi piparin puolella. Tunnustan, että vähän jännitin mitä näistä piparkakuista tulee, sillä taikinaan tuli kurkumaa ihan reilusti, eikä tavoitteena ollut kuitenkaan saada currya muistuttavia keksejä. Ilahduin suuresti siitä kuinka hyviä kurkuma piparkakuista tuli! Hauskaa vaihtelu piparkakkurepertuaariin, etenkin, jos niitä tulee leivottua useampaan kertaan.

Viljattomuus ja maidottomuus tekevät pipareista entistä useammalle sopivia. Tätä taikinaa kelpaa mutustella myös raakana (ja niin minä teinkin).

Toivottavasti pidätte näistä pipareista yhtä paljon kuin minä! Ja muistakaa, että jos kurkuma epäilyttää, niin samalla ohjeella saa myös takuuvarmasti maistuvia kurkumattomia pipareita jättämällä mausteen yksinkertaisesti pois.

 

Joka marraskuu huomaan päätyväni samaan tilaan kuin seitsemän vuotta sitten synnytystä odotellessa. Joulu, piparit, suklaa, valot ja leffat muodostavat oman kuplansa, ja samaan aikaan mieleen nousee se odottava fiilis, kun tiesi että joku pieni on tulossa elämään pysyvästi. Seitsemässä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon, eikä elämää ilman tätä tyyppiä oikein edes osaa kuvitella. Hän on sekä valon että kaaoksen lähde – hyvällä tavalla – ja muistuttaa pysähtymään, vaikka elämä menisi muuten kovaa.

Kaverisynttäreistä se alkoi

Juhlaviikonloppu alkoi perjantaina koulun jälkeen kaverisynttäreillä. Kymmenen lasta, reilut kaksi tuntia ja yllättävän sujuva kokonaisuus. Tällä kertaa aika meni jopa liian nopeasti. Ohjelmana oli DIY-slime, mikä oli pieni riskinotto ottaen huomioon oman limavastaisuuteni, mutta setti toimi: jauheet, glitterit ja purkit olivat helppoja ja jokainen sai oman tuotoksensa mukaan. Halloween- ja lepakkoteema näkyi koristeissa, ja tehtiin työhuoneesta ”kammohuone”, missä soi karmiva musiikki ja pimeässä piileskeli erilaisia lepakoita ja muita kammotuksia.

Tarjoilut pidettiin yksinkertaisina – popparit, sipsit, hedelmät, riisipiirakat, suolakeksit, mutakakku, minidonitsit ja karkkibuffa riittivät hyvin. Booli punaisesta mehusta ja marjoista aiheutti vain pari kaatunutta mukia. Lattiapiknik osoittautui aika toimivaksi ratkaisuksi.

Lahjoiksi tuli korusarjoja, pehmoja, kyniä ja lahjakortteja. Huomasi, että kaverit tuntevat sankarin hyvin. Ehdittiin pitää vielä onginta ennen kuin ensimmäisiä haettiin kotiin – osa palkoista jäi sinne tänne, mutta niinhän se aina.

Lauantaina vietettiin oikeaa synttäripäivää oman perheen kanssa. Aamulla vein minikorvapuustin kynttilällä ja lasin mehua sankarille sänkyyn, lauloin onnittelulaulun ja olin laittanut keittiön pöydän ääreen pari lahjaa ja ilmapalloja. Tilasin itse lahjaksi Lasten uutiset, mikä alkaa tulla tammikuussa lomien jälkeen, ja annoin myös uuden tietokirjan kaikesta mahdollisesta mielenkiintoisesta mistä hän haluaa tietää. Isänsä antoi valita lahjan, minkä Wolt sitten toimitti samantien. Jälleen yksi pehmolelu lisää. Sitten oli mun veljeltä lahjaksi Schleich puumaja, mistä napero tykkäsi tosi paljon. Se koottiin heti aamusta ja ehdittiin jo sen kanssa leikkiäkin, ennen kuin talsittiin sateessa koiran kanssa keskuspuiston läpi isovanhemmille syömään fondueta ja kakkua. Illalla katsottiin linnanjuhlia ja herkuteltiin perjantain juhlien rippeillä. Napero ihmetteli miksi me katsomme telkkarista kun ihmiset seisoo jonossa ja kättelee, mutta nopeasti hän siihen pääsi mukaan ja ihasteli vieraiden upeita asuja.

Iso juttu oli myös että juuri 7-vuotispäivänä irtosi eka hammas. Hammaskeiju saattoi laittaa tähän palkkioon vähän synttäriextraa mukaan.

Sukulaisjuhlat: pitkä mutta ihana päivä

Sunnuntaina oli sitten sukulaisille juhlat, ja pitkät juhlat olikin. Mun kaveri ja lapsen kummitäti tuli perheineen jo aamupäivällä mukanaan myös valloittava kaksiviikkoinen vauva. Siinä meinasi sydän sulaa, ja muistelinkin miten meidän tyyppi oli ekana joulunaan juuri samanlainen nyytti. Laittelin tarjoiluita samalla pöytään ja lapset leikkivät keskenään. Kiva että vieraat vähän porrastuivat, niin seuraa riitti koko päiväksi.

Viimeiset vieraat lähtivät kuuden maissa, ja mun vanhemmat jäi vielä yöksi. Jälleen siivottiin juhlien jäljet, pakattiin ruoat ja imuroitiin. Koirakin oli sunnuntain juhlissa mukana ja pärjäsi hienosti, mitä nyt ensimmäisiä vieraita yritti taukoamatta nylkyttää. Selvästi joku sellainen 7 kuukauden iän villitys päällä. Siihen ne energiat menikin, ja loppupäivän se seurusteli hienosti. Ja oli yhtä lailla poikki juhlien jälkeen kuin mekin.

Lahjoja tuli paljon ja kaikki osuivat kohdalleen – kirjoja, leluja, maalaustarvikkeita ja kaikenlaista tekemistä. Kaikkia ei ole edes ehtinyt sen tarkemmin vielä tutkia, joten mielekästä tekemistä riittää tässä pitkälle alkuvuoteen.

Seitsemänvuotiasta juhlittiin perusteellisesti koko viikonloppu, ja kaikki meni lopulta hyvin. Nyt vedetään hetki happea ennen joulua, jolloin kierros jatkuu taas isommalla porukalla.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit