Niin ihanaa kuin kesällä onkin viilettää ulkona vähissä vaatteissa, syksyn ihanat kerrokset, villapaidat ja huivit ovat aina olleet mieluisia. Siinä on jotain niin lohdullista, kun voi vetää villasukat jalkaan ja käpertyä viltin alle kynttilänvalossa. Jos sateista ei noteerata, syksyllä on myös aivan ihania ulkoilukelejä! Lehdet lentelee tuulessa ja tuntuu kuin ilma olisi täynnä energiaa. Ei ole vielä kylmä, mutta ilma on raikas ja piristävä. Ihana vuodenaika! Ja nyt on aika esitellä mun tän syksyn suosikkivaatteet, joihin kelpaa kääriytyä joka päivä.

Syksyn suosikkivaatteet

Everest pitkä fleecetakki

Ihana pörrötakki, joka toimii täydellisesti syysulkoiluun. Tässä on kaikki mitä takilta kaipaan: sopiva pituus, taskut, huppu ja korkea kaulus. Mukavan ohut, niin että toimii sellaisenaan ja kylmemmällä kelillä aluskerroksena. Ja ihana luonnonvalkoinen väri!

AIM’N vedenpitävä oversize anorak

Tästä takista haaveilin aika kauan, ennen kuin lopulta raaskin ostaa. Ja on se vain joka euron arvoinen. Täydellisen vedenpitävä, isolla etutaskulla. Jättimäinen malli, joten toimii sadetakkina vaikka talvella kaikkien kerrosten päällä. Ja ollut kyllä loppukesästä asti kovassa käytössä niin koiraa lenkittäessä kuin asioilla käydessä. Varsinkaan koiran kanssa kulkiessa sateenvarjo ei ole kätevä, kun hihnan pitely vie jo toisen käden. Sadetakit taas on tosi epämukavia ja hiostavia päällä. Joten tämä takki ratkaisi ne ongelmat hetkessä. Ja on ollut viime päivien sateissa taas hyötyä.

Vaistoa Uoma paljasjalkavaelluskengät

Oon tykännyt näistä kengistä tosi paljon, ja ne on nyt jalassa toista syksyä. Malli on paljasjalkakenkämalli, eli ohut, joustava ja leveä, jotta jalka mahtuu kunnolla liikkumaan ja jalkapohjan tekemään töitä. Ja näissä onkin aivan ihana kävellä. Kun alkuun aloin nämä jalassa kulkea, tuntui kuin joka askel hieroisi jalkapohjaa. Malli on tosi hyvin vedenpitävä, mikä on ihan pelastus syyssäillä. Loistavat kengät kävelylle, metsään, ihan vaan ulkoiluun kun sää viilenee ja vaihtelee miten sattuu.

Soc musta college 

Tykkään niin tästä paidasta! Super pehmoinen college päällä, tarpeeksi siisti mennäkseen niin töissä kuin vapaalla. Musta väri vielä toimii aina – tosin tätä olisin voinut hankkia muissakin sävyissä. Nyt kun ei t-paidassa tai topissa enää pelkästään tarkene, tällaiset pitkähihaiset paidat on niin helppo valinta vetäistä kaapista päälle.

New Balance harmaa trikoopaita

Tämä on ihan paras paita syksyn juoksulenkeille. Ohut, joustava, hengittävä ja korkealla kauluksella, mikä suojaa viimaa vastaan. Alle saa lisäkerrosta jos tarve, ja paita itsessään toimii myös välikerroksena takin alla. Materiaali on tosi mukavan pehmeä ja joustava. Kovassa käytössä ollut!

Helsingin kaupunginteatterin Let’s Play Business on terävä ja hauskan monikerroksinen kuvaus työelämän vallankäytöstä ja yhteisöllisyydestä – ja samalla leikki siitä, miten helposti taide ja bisnes alkavat muistuttaa toisiaan. Juha Jokelan ohjaus ja käsikirjoitus on täynnä tarkkaa havainnointia ja älykästä huumoria: ne paljastavat yhtä aikaa naurettavat ja inhimilliset puolet siinä, kun yritämme olla “ammattimaisia”, “luovia” tai “yhteistyökykyisiä”.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Tarina kuljettaa meitä konsulttifirman, HX:n, sisäiseen myllerrykseen

Uusi toimitusjohtaja Artturi – jälleen roolissaan huikea ja energinen Martti Manninen – yrittää uudistaa firman kulttuuria: vähemmän hierarkiaa, enemmän avointa keskustelua ja luovuutta. Kuulostaa hyvältä, kunnes muutos alkaa koskettaa ihmisiä, jotka ovat tottuneet pelaamaan vanhoilla säännöillä. Manninen tekee Artturista elävän ja ristiriitaisen hahmon: hänen idealisminsa on tarttuvaa, mutta sen takana väreilee jatkuva epävarmuus siitä, mitä johtajuus oikeastaan on näin sekalaisen porukan firmassa.

Artturin ympärillä pyörivät Santeri Kinnusen esittämä Hannu, vanhan koulukunnan mies, joka kaipaa menneiden aikojen selkeyttä ja pysyvyyttä, sekä Sanna-June Hyden Ressu, joka haluaisi repiä rakenteet auki ja aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä – kunnes huomaa, että myös avoimuus voi muuttua valtapeliksi.

Siirtymät maailmasta toiseen, liikkuva lava ja työyhteisön yhteiset jortsuvartin tanssihetket tekevät kohtauksista todellista lavaherkkua – hetkiä, joissa työelämän absurditeetti muuttuu taiteeksi, ja taide paljastaa jotain hyvin inhimillistä työn todellisuudesta.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Ja sitten mukaan astuu teatteri itse. Jokela on kääntänyt peilin myös omaan maailmaansa: näyttämöllä seurataan rinnakkain yrityksen tarinaa ja teatterin taiteellista työryhmää, joka yrittää saada aikaan juuri tätä samaa esitystä. Teatteri tekee esityksen yrityksestä, mutta yritys alkaa muistuttaa teatteria – ja siinä kohtaa raja työn ja esittämisen välillä alkaa sulaa.

Tässä kerroksessa loistaa Wanda Dubiel teatterin taiteellisena johtajana, joka omalle roolilleen sokeutuneena polkee muuta työryhmää jalkoihinsa. Dubiel tuo hahmoonsa upean yhdistelmän karismaa, itsevarmuutta ja haurauden hetkiä. Koomisena vastaparina on teatterin talousjohtaja, joka pyrkii pitämään kukkaron nyörejä tiukasti otteessaan villin luovuuspuuskan vallatessa lavaa ja näytelmää.

Ympärillä pyörivä ensemble toimii kuin hyvin öljytty koneisto, jossa jokainen liike ja katse kertoo jotakin vallasta ja sen vaihtumisesta.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Peli, jossa kaikki ovat mukana

Se, mikä tekee Let’s Play Businessista niin kiinnostavan, on sen tapa näyttää, miten samat mekanismit toistuvat eri maailmoissa. Konsultit puhuvat “strategisesta visiosta” ja teatteriväki “taiteellisesta linjasta”, mutta molemmat yrittävät pohjimmiltaan saada ihmiset uskomaan johonkin yhteiseen tarinaan.

Jokela ei saarnaa, vaan antaa meidän tunnistaa: tältä näyttää organisaatio, joka haluaa olla ketterä, mutta ei oikein uskalla liikkua. Samalla esitys kysyy, miksi luovuus ja kontrolli ovat niin vaikeita sovittaa yhteen – ja miksi jokaisessa yhteisössä tarvitaan sekä idealisti että skeptikko.

Huumori toimii täydellisesti, koska se ei tule ulkoa, vaan tilanteista. Katsoja nauraa, koska tunnistaa dynamiikat – ei siksi, että ne olisivat juuri omalla työpaikalla, vaan koska ne ovat kaikkialla.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Älykkäästi viihdyttävä

Let’s Play Business on yhtä aikaa nokkela ja lämmin. Se nauraa jargonille ja kokouskulttuurille, mutta myös rakastaa sitä, miten hullua ja inhimillistä yhdessä tekeminen on. Kun esirippu lopulta laskee, katsoja jää miettimään: ehkä elämä ja työ eivät ole niin erilaisia pelejä kuin luulemme. Molemmissa tarvitaan ripaus leikkiä, kykyä sietää epävarmuutta – ja joskus vain uskallusta sanoa ääneen, ettei tiedä, miten peli jatkuu.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Tässä on herkullinen ohjelmanumero esimerkiksi firman pikkujouluihin. Ja sen jälkeen jortsuvartti koko porukalle.