Seinäjoen kaupunginteatterin Veljeni Leijonamieli hurmasi
0Me tehtiin naperon kanssa viikonloppureissu Seinäjoelle katsomaan Seinäjoen kaupunginteatterin Veljeni Leijonamieli. Näytös oli lauantaina klo 13, ja sinne ehti mukavasti aamujunalla Helsingistä.
Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Ihana Veljeni Leijonamieli
Seinäjoen kaupunginteatterin Veljeni Leijonamieli on sanalla sanoen hieno. Odotin jotain erityistä heti, kun astuimme saliin, sillä Nangijalan karttaa esittävä maagisesti liikkuva tausta teki välittömästi vaikutuksen. Sama lumoava efekti jatkui läpi esityksen. Lavasteita käytettiin keksiliäästi, ja ne todella herättivät tapahtumat ja paikat eloon moniulotteisesti. Tarina oli alkuperäisteokselle hyvin uskollinen, jopa siinä määrin, että se alkoi täsmälleen samoilla vuorosanoilla kuin itse kirja. Siitäkös lapsi ilahtui, koska muistaa nuo sanat ulkoa. Huomasin saman tien, että nyt osui ja upposi – hänen suosikki tarinansa näyteltiin eloon suoraan hänen silmiensä edessä.
Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Julius Suomisen Joonatan ja Jussi Jätinvuoren Korppu ovat osuvia rooleissaan. Korppu on arka ja epävarma pieni poika, josta kasvaa urhea ja leijonasydäminen nuorukainen. Joonatan on varma ja lempeä, periaatteellinen. Veljekset toimivat hienosti yhteen, ja etenkin alkukohtaus sairaan Korpun ja häntä surusilmäisenä lohduttavan Joonatanin välillä on kaunis ja koskettava. Tulipalo, joka Joonatanin surmaa, on erittäin elävä ja taidokkaasti toteutettu. Saliin tulvii näyttämösavua, ja lieskat tuntuvat todellisilta. Omaakin lasta pelotti, ja ainakin yksi itki. Se toi tapahtumat heti iholle ja teki Nangijalaan hyppäämisestä aidon.
Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Lavalla elävä tarina
Nangijalassa tanssittiin Kultakukossa Kirsikkalaakson asukkaiden kanssa ja ratsastettiin Rimman ja Fjalarin selässä seikkailuun. Nangijalan rauha ei saanut kestää kauaa, kun Korppu löysi itsensä jo Ruusulaaksosta Tengilin vastaisesta eturintamasta. Alussa nähty Nangijalan kartta siirtyi kauniisti lavalle onnistuneiden siirtymien kautta, jossa hyödynnettiin taustakankaita ja valoja. Lavalla nähtiin ulottuvuuksia ja liikettä, jotka edistivät tarinaa aina kohti huimaa lopputaistelua. Näyttämöllä nähtiin julmat mutta hönöt Tengilin soturit, kaikessa hiljaisuudessaan uhkaava Tengil itse ja vaikuttavasti toteutettu lohikäärme Katla, jota olisi mielellään katsonut pidempäänkin.
Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Minähän en voi lukea tai katsoa Veljeni Leijonamieltä ilman, että liikutun sen loppusanoista. Tästä on minun ja lapsen kohdalla tullut jo vitsi: hän katsoi nytkin kasvojani lopun koittaessa. Mutta voiko kauniimpia ja merkityksellisempiä sanoja ollakaan. Kun veljekset samalla ottavat viimeisen hypyn yhdessä, kohti valoa, rauhaa ja turvaa, väkisinkin sitä liikuttuu.
Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Näytelmä sisälsi musiikkia, joka ei ominut tilaa itselleen, vaan kuljetti tunnelmaa jälleennäkemisen ja vapauden riemusta tragediaan, ikävään ja rakkauteen.
2 x Veljeni Leijonamieli
Seinäjoen Veljeni Leijonamieltä ei voi olla vertaamatta vastikään viime syksynä nähtyyn Helsingin kaupunginteatterin Veljeni Leijonamieleen. Minä rakastin Helsingissä nähtyä versiota, joka oli unenomainen, pelkistetty, tunnelmaltaan välitilassa tapahtuva. Minä rakastin myös tätä versiota, joka seuraa tarkasti kirjan kaarta ja tapahtumia, herättää sen tutun ja rakastetun tekstin eloon ja näytti lavalla lukuisia kohtauksia, joita olemme moneen kertaan lukeneet.
Vaikka mieli väkisin vertailee, se on varsin turhaa, sillä molemmat näytelmät ovat omanlaisiaan ja sellaisinaan valtavan hienoja. Mitä herkkua onkaan ollut saada kokea tämä tarina teatterin lavalla nyt kahdesti, juuri niinä vuosina, kun se on etenkin lapselle se kaikista rakkain.
Lapsi piti Seinäjoen versiosta jopa enemmän, ja uskon sen johtuvan juuri tästä tunnistettavuudesta. Hän halusi nähdä tuon rakkaan kirjan elävänä edessään, ja sen hän juuri sai. Seinäjoen Veljeni Leijonamieli ottaa kohdeyleisönsä täydellisesti haltuun, mutta ei tee kokemusta liian helpoksi. Tematiikka on monin osin synkkää ja raskasta, ja aihepiiri kulkee haastavia reittejä. Tarina on sikäli erittäin ajankohtainen, ja samalla kaunis ja lempeä tapa käsitellä vaikeita asioita. Siinä on valoa, siinä on rakkautta, ja siinä on ennen kaikkea toivoa, jota tarvitaan. Vilkuilin välillä lapsen suuntaan ja seurasin miten hänen ilmeensä elivät tapahtumien mukana. Silmät suurina, valtavan leveä hymy kasvoilla ja välillä kädet korvilla (mitä hän tekee kun jännittää). Reaktioita, joita parhaat kokemukset saavat aikaan.
Mainio viikonloppureissu
Oltiin yötä Sokos Hotel Vaakunassa, ja se olikin kaikin puolin oikein hyvä hotellivalinta. Hyvä sijainti, herkullinen ja runsas aamupala ja kiva leikkipaikkakin. Napero ehti kylpeä huoneessa niin illalla kuin aamulla ja leikkiä leikkipaikalla viime hetkeen asti ennen lähtöä. Illalla syötiin iltapalaa sängyssä ja katseltiin Voice of Finlandia.
Meillä oli ihana viikonloppu. Teatteriretki ja yö hotellissa, en keksi parempaa laatuaikaa.
Jos satutte Seinäjoelle, niin suosittelen lämpimästi Veljeni Leijonamielen kokemista. Parempi vielä, että järjestätte retken sinne ihan varta vasten tätä esitystä varten. Seinäjoelle pääsee mukavasti junalla, teatteri ja lukuisia hotelleja on lyhyen kävelymatkan päässä juna-asemalta, ihmiset joka puolella kaupunkia olivat äärettömän ystävällisiä ja erityisesti lapsen ihanasti huomioivia (siis oikeasti, en ole kohdannut tällaista sitten Sri Lankan reissun, jossa lapsi sai vastaavaa huomiointia osakseen) ja tunnelma kaikin puolin vastaanottava. Tästä minireissusta jäi erityisen kiva fiilis, ja lapselle kaiken lisäksi muistoksi ”Joonatanin” nimikirjoituksella varustettu käsiohjelma. Sitä hän on varjellut kuin aarretta.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Talviloman Tukholman risteily
Meillä napero päätyi talvilomalle vähän vahingossa, kun lomalappu piti palauttaa jo tammikuun alussa ennen meidän reissua. Oli ajatus, että mennään mökille, mutta se ei sitten toteutunutkaan. Itselläni oli ihan perus työviikko ja napero sitten lomaili. Hyvinhän se sujui niinkin. Alkuviikko meni isovanhemmilla yökyläillen, ja he kävivät useampaan kertaan luistelemassa ja uimassa. Etäpäivänä tyyppi leikki tyytyväisenä kotona mun tehdessä töitä, ja hyvin meni sekin – vaikka iltaa kohden havahtui aina siihen, että ulkoilut jäi sellaisena päivänä ihan olemattomiin. Välillä toisaalta ihana mahdollistaa kiireetöntä olemista ihan vaan kotona, koska me ollaan yleensä aika paljon menossa. Viikonloppuna oli sitten kaverini ja kummipojan kanssa Tukholman risteily, mikä toi vähän erityisempää loman tuntua talvilomaviikkoon.
Lähdettiin risteilylle lauantaista maanantaihin, ja aloitin maanantaina työt vähän myöhemmin aamupäivällä. Napero jäi silloinkin vapaalle, koska en viitsinyt viedä enää lounasaikaan eskarille. Muutama tunti kotona, ja sitten vuorossa sopivasti kuvataidekoulu, kun itse jatkoin työpäivää pidemmälle iltaan.
Edellisestä Tukholman risteilystä on jo hetki, mutta silloinkin ohjelma oli aika lailla sama. Hytit oli nyt todella edulliset, joten otettiin kumpikin omat, niin sai illaksi ja yöksi vähän enemmän rauhaa ja paremmat unet. Lisäksi sai muutenkin levittäytyä hyttiin enemmän, kun ei ole neljää henkeä ängetty samaan pieneen tilaan.
Elämykset Viking Cinderellalla
Meillä oli varattuna sekä illallisbuffa että ateriakuponkeja, jotka käytettiin ekana iltana a la cartessa. Buffa on aina ajatuksena hauska, mutta olin aika skeptinen ruokien suhteen, koska ne ei ole osuneet viime vuosina kovin hyvin kohdilleen. Tällä kertaa ruoista jäi kuitenkin hyvä fiilis, ja olin positiivisesti yllättynyt Viking Cinderellan tarjonnasta. Toinen aamupala syötiin myös buffassa, ja toinen ravintolassa.
Ilallinen Ocean & Grill -ravintolassa oli maukas – otin alkupalaksi ihanan suupalan rapeaa tofua, ja pääruoaksi caesarsalaatin. Premium-aamupala oli ihana ja tila viihtyisä. Jo pelkkä buffet-osuus olisi riittänyt kaikkine herkkuineen, mutta lisäksi sai vielä tilata lämpimän ruoan pöytään. Otin avokadotoastin. Parasta oli iki-ihana puuro marjakompotilla, rusinoilla, hasselpähkinöillä ja ripauksella kanelia ja sokeria.
Buffet oli se mikä eniten yllätti. Pääruokiin en edes koskenut, koska ne ei näyttäneet erityisen houkuttelevilta, mutta alkupaloilla saikin herkuteltua mahan turhankin täyteen. Rapuja, kaloja, sillejä, salaatteja – nam! Jälkkäriksi pikkuruisia suklaakakunpaloja ja vegejäätelöä. Aamupalalla oli paljon perinteisiä aamupalabuffan vaihtoehtoja, mutta oikein hyviä kaikki mitä söin. Parasta silti se vastaava puuro, jonka söin edellisellä aamiaisella. On se vaan niin hyvää!
Herkuttelu kyllä piisasi, ja taas huomasi ettei omalle olotilalle ole ideaalein se tilpehöörin napostelu ja miljoona erilaista ruokalajia kerralla. Vaikka sellaisesta tykkään, tuloksena on päänsärky ja tukkoinen olo. Suosin selkeitä annoksia. Mutta lomalla on eri meininki, ja sekin on välillä ihan ok.
Käytiin vähän pyörimässä tax freessä, kummipoika sai valita sieltä itselleen synttärilahjan ja omani tuhlasi omaa rahaansa jälleen uuteen pehmoleluun. Miehelle ostettiin tuliaisiksi turkinpippureita, itselleni ostin uuden kasvoseerumin (Björk and Berries, uusi tuttavuus, mutta vaikutti ihanalta) ja heti ekana iltana hankittiin jo hieman matkakarkkeja. Kotona tuntuu olevan tällä hetkellä turhan isot varastot joulun jäljiltä, joten enempää ei ostettu, ja noistakin taidan viedä loput töihin.
Iki-ihana Junibacken
Maissa ei näillä reissuilla ole paljoa aikaa, ja nyt mentiin samaan kohteeseen kuin viime risteilyllä muutama vuosi sitten: Junibackeniin. Junibacken on ihana paikka lapsille, ja näin kaikenlaisia sisäleikkipuistoja kammoavana viihdyn siellä itsekin. Parastahan on, että napero pääsee sinne kaverin kanssa viilettämään ja itselläni on siinä samalla mieluista juttuseuraa. Viime kerralla hän oli nimittäin ainut lapsi, ja vaikka paikka oli silloinkin mieluinen, osa kokemuksesta jäi puuttumaan. Lisäksi nyt nuo sadut ovat paljon tutumpia ja ennen kaikkea rakkaampia (lempikirja on Veljeni Leijonamieli), joten paikasta sai sikälikin enemmän irti.
Leikin ohessa käytiin tietysti ajamassa satujunalla ja myös katsomassa lyhyt Peppi-aiheinen näytelmä. Se oli ruotsinkielinen, mutta pääpaino esityksessä oli musiikilla ja laululla, joten nämä ei-ruotsinkieliset (aikuiset myös…) sai esityksestä hyvin irti. Eikä esitys kestänyt kuin puolisen tuntia.
Junibackenissa meni siis useampi tunti, kunnes suunnattiin takaisin laivalle. Viking Linen terminaalilta pääsi Djurgårdeniin kätevästi lautalla, jotka oli ajoitettu myös ilmeisin sopivasti risteilyturistien aikataulujen mukaan.
Lapset odottivat laivalla eniten leikkipaikkaa, mutta siellä vietettiin lopulta vain hetki ensimmäisenä iltana. Parasta heidän mielestään oli ”ovileikki”, kun juoksivat vauhdilla ulko-ovelta toiselle ja hyppivät kannella ilman ulkovaatteita hyytävässä tuulessa. Toinen intoa nostattava juttu oli visiitti kannella 2 autokannen alapuolella. Että pienistä jutuista ne parhaat muistot jää. Surua aiheutti, kun (yllättävän) rakas lelulisko unohtui lasten pelipaikalle ja oli hetkeä myöhemmin jo kadonnut. Sen perään itkettiin tovi, mutta onneksi aika auttaa ja illalla diskossa tanssiessa alkoi hymykin löytyä takaisin.
Oli kiva risteily parhaassa seurassa, ja tuli mieleen että seuraavalle voisi mennä nopeammin uudestaan. Helppoa ja kätevää ajanvietettä, ja Tukholmaan pitäisi mennä useammaksi päiväksi muutenkin kiertämään museoita ja kaupunkia ajan kanssa.
