Maailmanlopun musikaali Uusi Eden
0
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Ydintuhon keskellä syntynyt uusi yhteiskunta
Helsingin kaupunginteatterin ja Q-teatterin yhteistuotanto Uusi Eden on ainutlaatuinen ja ennenkokematon musikaali. Se sijoittuu pieneen teatteriin Pasilassa, joka on ihmeen kaupalla säilynyt ydintuhon keskellä. Ydinpommit ovat tuhonneet maailman, ja vain muutama teatterin työntekijä on selvinnyt. Heidän joukossaan on Shakespeare-fanaatikko näyttelijä, entinen lipuntarkastaja, käsikirjoittaja ja puvustaja. Yhdessä he ovat rakentaneet uuden yhteiskunnan – Uuden Edenin, joka perustuu rakkauteen ja harmoniaan.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Uusi tulokas horjuttaa tasapainoa
Yhteisön johtajaksi on valittu Äiti, joka eräällä tiedustelu- ja tarvikkeidenhakuretkellä löytää Triplan raunioista eloonjääneen. Hän tuo mukanaan pizzalähetti Petterin, ja siitä hetkestä lähtien mikään ei ole enää ennallaan. Petteri rakastuu päätä pahkaa näyttelijä Sonjaan, joka kipuilee menettämänsä tähtihetken ja teatteria vastustavan yhteisön ristipaineessa. Aluksi idylliseltä vaikuttava yhteiselo alkaa pian paljastaa synkempiä sävyjä: kokin valmistama mehevä Edenin pata onkin maailmanlopun ruokaa, ja yhteisön hymyilevien kasvojen takaa alkaa kuultaa ihmiskunnan perimmäinen luonto – se sama, joka ajoi maailman tuhoon alun perinkin.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Vahvat näyttelijäsuoritukset
Uusi Eden tarjoaa herkullisen kattauksen kiehtovia henkilöhahmoja. Miiko Toiviaisen koomisesti hämmentynyt Petteri ja Anna-Sofia Tuomisen teatteriin intohimoisesti suhtautuva Sonja luovat vahvan parin. Tiina Peltosen voimakas Äiti, Ushma Olavan Kokki, Leenamari Unhon Puvustaja, Mikko Vihman Roudari ja Unto Nuoran Kylän vanhin muodostavat kokonaisuuden, josta voisi tosiaan syntyä uudenlainen yhteiskunta.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Erityisesti Niki Rauténin roolisuoritus Tuiskuna, Äidin lapsena, on jälleen mieletön (kuten Rautén missä tahansa roolissa): hän on ydinsodan raunioihin jämähtänyt pikkupoika, joka kaipaa Äidin syliä ja itkee öisin nallekarhu kainalossaan. Rautén tuo hahmoonsa käsittämättömän vaivattomasti osuvaa karismaa ja tilannekomiikkaa, eikä hän ole suinkaan ainoa – koko näyttelijäkaarti pelaa saumattomasti yhteen. On selvää, että tätä esitystä on ollut ilo tehdä.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Tragikomedian taidonnäyte
Vaikka Uusi Eden käsittelee traagista aihetta, se on ennen kaikkea hauska. Yleisöstä irtoaa jatkuvasti naurua, bravo-huudahduksia ja väliaplodeita. Laulunumerot ovat taidokkaita ja täynnä huumoria, ja henkilöhahmot juuri sopivan yliampuvia. Tragikomedian keinoin etenevä tarina kulkee määrätietoisesti kohti yllättävää loppuhuipennusta. Mitä lopussa tapahtuu, sitä en tietenkään paljasta, mutta voin sanoa, että farssin, komedian, naiiviuden ja ironian elementit kietoutuvat yhteen napakasti yhteen.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Hemmetin hienoa teatteria
Tässä on teatteria, jollaista ei ole ennen nähty. Uusi Eden yhdistää Disney-musikaalin ja dystooppisen fiktion, komedian, tragedian ja ajankuvan kriittisen tarkastelun. Kaikki tämä on paketoitu revittelevän musiikin, äärettömän taitavan työryhmän ja Studio Pasilan intiimin näyttämön ympärille. Uusi Eden on hemmetin hienoa teatteria – ja se kannattaa ehdottomasti nähdä.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?