Sri Lankan ruokakulttuuri ja parhaat maut
0Mua varoiteltiin etukäteen, että Sri Lankassa ruoka on vielä eri tavalla tulista kuin muualla Aasiassa. Thaimaassa joitakin erittäin polttelevia annoksia syöneenä odotin kokemusta mielenkiinnolla. Ja lopputulemana olen syönyt huomattavasti tulisempaa ruokaa Thaimaassa kuin nyt Sri Lankassa. Itse asiassa kaipasin useaan annokseen tujumpaa makua. Sri Lankan ruokakulttuuri on monin tavoin intialaisen ruoan tyyppistä, ja sitten ei kuitenkaan. Perinteet ja maut ovat tälle saarelle ominaisia, ja onneksi päästiin nauttimaan niistä hyvällä kokemuksella.
Pääasiassa syötiin Hikkaduwassa rantaravintoloissa ja kadun varrella, ja näissä paikoissa oli jonkinlainen turistiote läsnä. Hinnat eivät olleet hurjia, mutta kuitenkin joitakin satoja rupioita enemmän kuin paikallisten suosimissa ravintoloissa. Retkillä syömiset meni välillä vähän miten sattuu – välillä tuli vastaan erinomaisia paikkoja ja välillä jäi syömättä kokonaan, ja lapsi eli päivän rusinoilla ja kokiksella. Sen verran tarkkoja oltiin, että katukeittiöt jäi täysin pois laskuista, eikä tuoreita salaatteja syöty. Hedelmiä ja mehuja sen sijaan kyllä, ja paljon, ja välillä söin lautasen reunalle laitetut kurkut tai kaaliraasteen. Pääasiassa ruoka oli kuitenkin kuumaa, enkä esimerkiksi tilannut salaatteja, vaikka välillä olisi tehnyt kovasti mieli.
Riisiä, riisiä, riisiä
Täytyy sanoa, ettei tee mieli riisiä hetkeen. Se oli kiva, että lapsikin oppi syömään riisiä, mitä ei ole aiemmin oikein mennyt. Rice & currya tuli syötyä useaan kertaan, ja etenkin kasviscurryt oli tosi hyviä. Erilaisiin kasvislisukkeisiin oli saatu mielettömän hyviä makuja. Prawnseja söin joka päivä, ja ihania mehuja papaijasta ja mangosta. Aamupalalla syötiin paikallisia aamiaislettuja eli hoppereita. Annokset oli valtavia.
Kaikenlainen deviled -proteiini on erityisesti Sri Lankan juttu, ja Deviled Prawns oli annoksena vähän turhan usein. Se oli alkuun hyvää, ja kyllähän niistä ravuista nauttii, mutta sitten se tomaattinen kastike alkoi tökkiä. Tomaattiset maut olivat muutenkin vahvoja, enkä sano että ne olisivat olleet pahoja, mutta niihin kyllästyi. Thaimaassa ruoka on jotenkin freesimpää, ja ne etikkaiset maut ja ihanat kastikkeet ovat ihan lempiruokani maailmassa. Sri Lankalla ruoka on hyvää, mutta ei niin hyvää. Tuoreet prawnsit ovat silti aina herkkua, ison annoksen niitä sai 2400–3600 rupialla, eli pyöreästi vähän alle tai vähän yli kympillä. Rice & curryt ja fried ricet olivat järjettömän kokoisia annoksia, ja halvimmillaan sellainen irtosi muutamalla eurolla.
Gluteenitonta ja maidotonta
Meidän ruokavaliolle onnistui hyvin, eikä kyllä oltu niin pilkun tarkkoja onko esim. curryyn lisätty vehnää. Lapselle otettiin ilman maitotuotteita, ja siinä sai olla tarkka, koska tykkäävät kyllä laittaa kaiken päälle sulaa voita tai gheetä. Mutta pyydettäessä ymmärsivät hyvin.
Vegejätskiäkin löytyi muutamaan otteeseen, ja parit mehujätskit kaupasta. Lapsi ei ollut erityisen innoissaan ruoasta, mutta alkukankeuden jälkeen söi riisiä ihan hyvällä ruokahalulla. Hänen lemppareitaan olivat hopperit hillolla, beef chop suye, riisi tomaatti(pasta)kastikkeella ja pekonimunakas. Välillä otettiin kaksi ruokaa ja annettiin hänelle osa, mutta yleensä sai oman annoksen, koska me ei haluttu tehdä liikaa kompromisseja omien ruokien mausteiden osalta.
Jos Sri Lankalla voisi syödä kaikkea, vaihtoehtoja olisi toki lisää, ja uskoisin että esimerkiksi rottu olisi ollut meille mieluinen. Myös aamupalalta olisi saanut french toastia, pannukakkua ja croissantia, mutta toisaalta olen iloinen, ettei näin ollut. Syötiin paikallisia makuja, kuten reissussa mun mielestä kuuluu. Täällä oli nimittäin tosi paljon italialaista, ja pizzaa ja spagettia olisi ollut joka ravintolassa.
Uusia makuja
Oli ihana huomata miten lapsi tottui kahdessa viikossa ihan uusiin makuihin ja annoksiin, eikä vetänyt pelkkää hampurilaista. Ranskalaisia oli joka tapauksessa lisukkeena aika monessa annoksessa. Jonkun kerran annos oli hänen mielestään liian tulinen, ja myönnyin putsaamaan ravuista kastiketta parhaani mukaan pois. Viidakkoretkeltä löydettiin kookosletut, jotka oli tehty maissijauhosta ja täytetty kookoksen ja hunajan sekoituksella. Vegaaniset banaaniletut tuli myös maisteltua pariin kertaan. Smoothiekulhot sen sijaan jäivät väliin, koska syötiin aamupalat hotellilla enkä ikinä muiden annosten jälkeen jaksanut niitä.
Mä söin aamupalalla hopperin munalla, lapsi hillolla tai paljaaltaan
Kyllä Sri Lankassa herkuttelemaan pääsee, etenkin, jos tykkää merenelävistä ja pyytää lisää potkua ruokiin. Omat lempparit olivat aamupalalla syödyt munahopperit, ne kookosletut, kasviscurryista ihana leafy greens ja chiliperunat sekä prawns tapenade. Ainoastaan yksi ruoka oli pahaa, ja siitä hetken ajattelin jo mahataudin iskevän. Tilattiin lapselle grillattua mustekalaa, ja ilman sitä voikastiketta annos maistui kaikkea muuta kuin tuoreelta mustekalalta. Jätettiin syömättä, eikä yhden maistiaisen jälkeen onneksi tullut ongelmia. Joten yhteenvetona: hyvää, edullista ja runsasta, mutta pidemmän päälle kyllästyttävää.
Prawns tapenade oli älyttömän herkullinen annos
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Taianomainen ilta Hogwarts Magic Symphony -konsertissa
Sunnuntai-iltana Musiikkitalo täyttyi lumouksesta, kun Lords of the Sound -orkesteri johdatti meidät Harry Potterin maailmaan Hogwarts Magic Symphony -konsertissa. Olin konsertissa oman lapsen ja kahden siskontytön kanssa – kaikki valmiina uppoutumaan tuttuihin säveliin ja taianomaiseen tunnelmaan. Konsertti oli lapsille joululahja.
Lords of the Soundin järisyttävä elämys
Olin syksyllä kuuntelemassa saman orkesterin Music is coming -konserttia, joten odotukseni olivat myös tämän suhteen korkealla. Syksyn konsertti oli nimittäin aivan huikea, soittajat ja laulajat häkellyttävän taitavia ja koko konsertti upeaksi viihdepläjäykseksi rakennettu rokkaava kokonaisuus. Potterin maailmasta odotimme tietysti muutamia tuttuja sävellyksiä, mutta samalla mietimme etukäteen mistä musiikkia saa yli kahden tunnin konsertin edestä.
Orkesterin voimakas tulkinta elokuvien ikonisista sävelmistä vei mukanaan heti alkutahdeista lähtien. Suurten tunteiden ja jännityksen ohella mukaan mahtui myös kepeyttä ja leikkisyyttä, mikä piti koko yleisön otteessaan. Visuaaliset efektit ja valoshow viimeistelivät elämyksen, ja koko ajan taustalla pyöri omanlainen animaatio ja kuvitus aiheeseen liittyen. Elämyksessä oli otettu nuoremmat kuulijat todella hyvin huomioon musiikin oheen nostettujen lisäherkkujen muodossa.
Tylypahkan maailmassa
Kuten syksyn konsertissa, myös nyt orkesteri oli pukeutunut teeman mukaisesti Tylypahkan tupien väreihin, ja lavalla vieraili useaan otteeseen myös suomeksi dubattu Dumbledore. Konsertista oli tehty hienoa viihdettä myös nuoremmille, ja oma lapsi puhuikin siitä teatterina konsertin sijaan. Upeita lisäsäväyksiä esitykselle antoivat yleisön sekaan heitetty turvonnut Marge-täti (=iso ilmapallo vaatteet päällä), ilmassa leijuvat ankeuttajat ja katosta yleisölle satavat Tylypahkan kirjeet, joista lapset saivat itselleen pienet muistot matkaan.
Ainut miinus konsertissa oli se, että esityksen aikana näytettiin ja kerrottiin varsin paljon kirjojen tapahtumista. Koska emme ole vielä ehtineet lukea kuin neljä ensimmäistä osaa, osa juonipaljastuksista tuli vähän turhan aikaisin. Onneksi lapsi ei tainnut liikaa tajuta, eikä toivottavasti siskontytöistä nuorempikaan, jolta loppuhuipennukset ovat vielä piilossa. Musiikki itsessään kuitenkin oli niin upeaa, että se kantoi yli tämän pienen harmin. Silti olisi syytä mainita tästä etukäteen, sillä tiedän itse miten musertunut olisin ollut, jos joku kirjojen salaisuuksista olisi paljastunut minulle etukäteen.
Kaiken kaikkiaan ilta oli upea elämys – täynnä nostalgiaa ja taikaa. Suosittelen lämpimästi kaikille Potter-faneille, jotka haluavat kokea elokuvien musiikin suuresti ja sydämellä! Lords of the Sound on kiertänyt etenkin Eurooppaa nyt ahkerasti upeilla konserteillaan, joten kannattaa pitää silmät ja korvat auki missä heidät voi seuraavan kerran nähdä. Suosittelen lämpimästi hankkimaan liput heidän konsertteihinsa – tällaista orkesterimusiikkia on suunnaton ilo kuunnella. Sen voivat todistaa taas sunnuntaina kahdesti loppuunmyydyn Musiikkitalon yleisö.
Tutustu orkesteriin tarkemmin täällä ja kurkkaa missä voisit itse nähdä jonkun heidän upean konserttinsa seuraavaksi!
