Pro Dance Gaala 2025
0
En ole käynyt katsomassa tanssia siinä määrin kuin pitäisi. En ole missään nimessä tanssin asiantuntija, mutta jestas miten upeaa on katsoa ammattitanssijoiden kehonkieltä, kykyä liikuttaa itseään ja yleisöä. Tanssilla pystyy kertomaan suunnattoman voimakkaita tarinoita ja jakamaan tunteita, ja vaikka se taiteen lajina on minulle vieraampi kuin esimerkiksi teatteri, se onnistuu lumoamaan kerta toisensa jälkeen. Osallistuin ensimmäistä kertaa vuosittain järjestettävään Pro Dance gaalaan, jossa eri tanssilajien esiintyjät tuovat taitonsa lavalle ja osoittavat, että tanssi kuuluu kaikille (kuten Jorma tunnetusti sanoo).
Pro Dance gaala järjestettiin Aleksanterin teatterissa, ja noin 2,5 tuntinen gaala oli herkullinen kattaus eri ikäisiä ja tasoisia tanssijoita aina musiikaaleista balettiin, flamencoon ja freestyleen. Huikean lahjakkaita lapsia ja nuoria (siis 14-vuotiaita tanssimassa omaa sooloa suvereenisti täydelle katsomolle!), 50+ ikäisiä taitureita ja pyörätuolitanssijakin. Harvoin pääsee näkemään näin monipuolista ja eri tanssilajeja yhdistävää kokonaisuutta yhdessä näytöksessä. Loistava tilaisuus tutustua eri tanssilajeihin ja saada katsaus tanssin monipuolisiin mahdollisuuksiin.
Omiksi suosikeiksi nousivat Vantaan tanssiopiston Baletin extraluokkien nykytanssia ja balettia yhdistelevä Time Zone, huikea Tango de la vía lactea – Linnunradan tango Janne Marja-ahon ja Katja Lundénin esittämänä, sekä Skene musiikkiteatterikoulun Hypedance musiikaalista HYPE. Prinsessa Ruusunen -baletista napattu Haltiattarien tanssi oli ihastuttava, ja Romeosta ja Juliasta esitetty Pas de deux -kohtaus oli erittäin vaikuttava. Avecina mukana ollut napero ihastui etenkin ensimmäisenä nähtyyn Porojen tanssiin, jossa esiintyivät Espoon tanssiopiston nuoret tanssijat ensimmäisessä varvastossunumerossaan. Kyllä näitä riittäisi – oli nimittäin herkullinen kattaus tanssia kuin karkkikaupassa!
Pro Dance
Pro Dance – tanssiyleisön yhteisö. Pro Dance -yhdistys on perustettu vuonna 1972 tukemaan klassista ja modernia tanssitaidetta. Yhdistys on vuosien varrella kerännyt lukuisia stipendejä tanssijoille, pedagogeille, tanssin parissa muuten työskenteleville sekä nuorille lupauksille. Pro Dance -yhdistys
Illan ohjelmaan kuului Pro Dancen stipendien jako, ja oli ihanaa seurata etenkin nuorten tanssijoiden uralleen saamaa kannustusta ja tukea. Pari tanssijaa sai muun muassa stipendin Bostoniin kesäkurssille. Varmasti unohtumattomia hetkiä edessä. Ja jo näissä yläasteikäisissä nuorissa on sellaista lahjakkuutta, että tanssin tulevaisuus näyttää ainakin kykyjen puolesta turvatulta ja vakaalta. Sitäkin tärkeämpää on saada Pro Dancen kaltaisten yhdistysten tukea, jotta tanssijoiden on mahdollista kehittää jatkossakin osaamistaan, tuoda tanssia yleisön eteen ja kertoa niitä lumoavan kauniita tarinoita, joita tanssiva keho voi välittää.
Pitäkää mielessä Pro Dance gaala ensi vuotta varten. Tilaisuuden tuotto menee kokonaisuudessaan Pro Dancen stipendirahastoon, jonka varat käytetään tanssitaiteen edistämiseen ja sen tekijöiden kannustamiseen Suomessa.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Musiikkiteatteri Kapsäkki ja Maailman ympäri 80 päivässä
*Mainos. Liput näytökseen saatu Musiikkiteatteri Kapsäkiltä
Muutama vuosi sitten meillä palattiin omiin lapsuuden muistoihin katsomalla ihana piirretty tv-sarja Maailman ympäri 80 päivässä. Lainasin DVD:t kirjastosta ja niitä katsottiin läpi koko perheen voimin. Kun sain kutsun Musiikkiteatteri Kapsäkin Maailman ympäri 80 päivässä -näytelmän ensi-iltaan, halusin ehdottomasti päästä paikalle. Ensi-illan aikaan olimme vielä reissussa, mutta onneksi uusi mahdollisuus järjestyi pian.
Perjantaina vietettiin ilta teatterissa Foggin ja Passepartoutin kanssa matkustaen ajasta ja paikasta toiseen. Esitys juhlii mielikuvitusta, seikkailuja, tarinankerrontaa ja ihmisyyttä sen eri muodoissa. Joskus on tehtävä matka, että löytää toisen ihmisen luo.
Mikä olisi kauniimpi tapa löytää toisensa kuin teatterin lava, joka kokoaa ihmisiä yhteen saman tarinan äärelle?
Jules Vernen klassikosta lavalle
Rutiineihinsa jumahtanut englantilainen herrasmies Phileas Fogg ja hänen palvelijansa Passepartout lähtevät kiehtovalle ja yllätyksiä täynnä olevalle matkalle, kun Fogg lyö omaisuutensa vetoa, että pystyy matkustamaan maailman ympäri 80 päivässä.
Musiikintäyteisessä tulkinnassa viisi näyttelijää vaihtaa tekoviiksiä, takkeja ja mantereita tiuhaan tahtiin sekä tarttuu soittimiin hätkähdyttävällä vauhdilla. Tästä kommellusten ja huumorin siivittämästä reissusta ei kukaan selviä rähjääntymättä. Mutta onko suurin matka se, joka kuljetaan höyryjunilla, elefanteilla ja siipirataslaivoilla? Vai ehkäpä vaativin taival on se, joka johtaa toisen ihmisen luo?
Jules Vernen alkuperäisteoksen on ohjannut ja dramatisoinut Jussi Nikkilä. Ikonisen tarinan rooleissa esiintyvät lastenteatterin huiput näyttelijä-muusikot Anu Hostikka, Paavo Kerosuo, Antti Korhonen, Jussi Nikkilä sekä Veera Railio. Porukka, jolla näyttää olevan varsin hauskaa teatteria tehdessään — ainakin, jos seurasi miten he itsekin esityksen eri vaiheissa huvittuivat toistensa eläytymisestä.
Tarinassa matkaa tehdään vauhdilla musiikin ja laulun rytmittämänä. Etenkin reformiklubin räpit veivät hetkessä mukanaan, ja ei voi kuin ihailla näiden monitaitureiden menoa. Alkuperäisteokselle varsin uskollinen näytelmä sisälsi satunnaisia viitteitä aikuisyleisölle, mutta pysyi hyvin lapsen tasoisena olematta kuitenkaan itsestäänselvyys. Lasta ei aliarvioida, vaikka jälleen sen väkisin mukaan tungetun vessahuumorin olisin jättänyt pois. Lasten huumorintajusta riittää kyllä enempään.
Lastenteatteri on kenties alan vaikeimpia lajityyppejä juurikin siksi, että lapset osaavat olla vaativa yleisö. Kun jokin osuu ja uppoaa, siitä tulee suoranainen ilmiö, kun taas ei-niin-vaikuttavat kokemukset jaetaan koruttomasti. Kapsäkin porukka tuntee yleisönsä, ja ennen kaikkea nauttii lastenteatterin tekemisestä. Ja mikä tärkeä vaihe tämä kulttuurikasvatuksessa onkaan, sillä nyt kasvatetaan uutta sukupolvea kulttuurielämysten pariin. Kun kulttuurista ollaan samalla leikkaamassa merkittäviä mahdollisuuksia, sitä tulee pitää hengissä kaikin mahdollisin tavoin.
Me nautimme tästä, ja kannustammekin molemmat myös muita menemään paikan päälle katsomaan esitystä. Mahdollisuuksia on vielä kolme maaliskuun puoliväliin saakka, joten hankkikaa ihmeessä liput ja antakaa lastenteatterille aikaa. Tässä näytelmässä piisaa sellaista vauhtia, että yleisössäkin hengästyy!
