Mikä olisi klassisempi joululahja kuin uudet sukat? En edes tiedä mistä se perinne kumpuaa – onko aikanaan neulottu itse niitä sukkia lahjaksi, kun tavaraa ei ole ollut tapana ostaa? Liittyykö se joulusukkiin, vai päinvastoin? Joka tapauksessa, sukkia ostetaan joululahjaksi todella paljon ja ne jos mitkä ovat oikeasti käyttöön päätyvä hyödyke. Ei siis missään nimessä turha lahjaidea! Oletteko jo löytäneet MuseARTan sukat? Nämä ihastuttavat ja kerrassaan nerokkaat puuvillasukat eivät ole mitä tahansa sukkia, sillä ne esittelevät maailmankuulua taidetta! Kun kerta sukat ovat perinteinen joululahja, miksipä et antaisi tänä jouluna sukkia, jotka ovat samalla upeita taideteoksia? Tutustu MuseARTaan tarkemmin täällä.

Mikä MuseARTa?

MuseARTa on sukkamerkki, joka on omistettu taiteelle. Kokoelma sisältää yli 400 taideteosta, jotka on tulkittu uusiksi neulotuiksi sukiksi. Erityiset 200-neulaiset koneet mahdollistavat alkuperäisten taideteosten mahdollisimman tarkan jäljittelyn. Ensimmäinen lisenssisopimus allekirjoitettiin Venetsian Accademia dell’Arte -instituutin kanssa, ja sen myötä Leonardo da Vincin Vitruvius-hahmo sai paikkansa sukan pinnalla. Nykyään valikoimaa piisaa, ja MuseARTan verkkokaupasta voi valita lasten ja aikuisten sukkia aina Pikku Prinssistä Ihmemaan Aliisaan ja Degasiin, Renoiriin, Velázqueziin ja Frida Kahloon – ja lista sen kuin jatkuu! Tutustu ja löydä valikoimasta se oma lemppari taideteos!

Loistava idea joululahjaksi on MuseARTan valmiit lahjapakkaukset, joissa valikoiman sukkia saa mielettömän hienossa lahjarasiassa. Itse valitsin Albrecht Dürerin Animal motifs -lahjapakkauksen, Louis Comfort Tiffany -lahjapakkauksen sekä veikeässä joulupallossa olevan Jan Matejko, Stańczyk -sukkaparin. Lahjapakkaukset ovat huikean hieno lahja, ja joulupallot ovat supersöpö idea niin lahjaksi kuin joulukalenterin täytteeksi. Joulupallostahan saa vielä joulukuuseen taiteellisen koristeen!

Lahjapakkaukset on suunniteltu huolellisesti niin, että kokonaisuus on yhtenäinen. Yksittäisistä sukista voi toki myös koostaa oman lahjassetin, johon valitsee sukkaparit vaikka tietyn teeman, värin tai muun idean mukaan. Koska valinnanvaraa on niin paljon, MuseARTan sukista löytyy lahjaan syvyyttä. Voi olla, että kyseinen taideteos on joskus nähty yhdessä ulkomaan reissulla. Tai sen tietää olevan toiselle tärkeä, kuten vaikka lapsuudesta tuttu satu. Tai ehkä taideteoksessa on sanoma, jonka tietää lahjan saajalle kolahtavan?

Taidetta ympäri maailmaa

MuseARTan valikoimasta löytyy varmasti sopiva sukkapari jokaiseen makuun. Mukana on perinteisiä ja tunntettuja teoksia, kuten Edvard Munchin Huuto ja Leonardo da Vincin Mona Lisa, mutta myös graffittitaidetta ja esimerkiksi rauhakyyhky. On taidetta Italiasta, Aasiasta, Englannista, Puolasta, Ranskasta ja jopa muinaisen Egyptin ajoilta. On sitten kallellaan renessanssitaiteeseen tai modernismiin, vaihtoehtoja piisaa. Siksi tässä onkin ihana lahjaidea kelle vain! Kaikki käyttävät sukkia, ja tuomalla sukkapariin mieluista taidetta mukaan lahjasta saa henkilökohtaisen ja merkittävän.

Näissä sukissa on mielettömän pehmeä tuntu, ja niiden neulos on napakkaa. Ei siis niitä sukkia, jotka luisuvat jalassa ja venyvät hetkessä muodottomiksi. Taideteokset ovat sukissa todellakin esillä hyvin tarkkoina ja aidon näköisinä. Melkein, kuin ne olisi vain painettu kankaalle. Huikeaa jälkeä.

Puetaan siis tänä talvena taidetta jalkaan ja pidetään varpaat lämpimänä taiteen ja kulttuurin voimalla! MuseARTan sukkia saa tilattua heidän omasta verkkokaupastaan eri koossa ja niitä löytyy myös lukuisten jälleenmyyjien ja museoiden valikoimasta. Myös lahjakortti on saatavilla, jos haluaa antaa lahjaksi valinnanvapauden. Sukkien valinta tällaisesta valikoimasta on kuin taidemuseossa kiertelisi!

Psst. Nämä sukat on muuten aivan ihanan tuntuiset jalassa!

Huh, viime viikonloppu oli todellakin täysi kulttuuriviikonloppu! Miten sitä sattuikin parille päivälle niin paljon. Ja ylipäätään loppuvuodelle. Taas muistin, että sama tulee tehtyä joka vuosi: buukkaan kalenterin aivan täyteen menoja, ja sitten stressaan pääseekö niihin kaikkiin, onko joku just kipeänä tai tuleeko muuten vaan peruutuksia. Mutta jestas, sitten kun näitä pääsee kokemaan niin se onkin erityisen ihanaa! Tänä syksynä on nimittäin ollut hemmottelua kulttuurielämyksillä ihan yltäkylläisesti.

Perjantaina ajeltiin kavereiden kanssa työpäivän päätteeksi Lahteen, jossa käytiin katsomassa Lahden kaupunginteatterin Thelma & Loviisa. Sää olikin ollut pari viime päivää kohtalaisen karmea, ja ajomatka sujui ihan talvimaisemissa. Meidän piti mennä junalla, mutta tietty liput maksoivat jo maltaita. No, autolla pääsi kätevästi suoraan kaupunginteatterin parkkikselle ja suoraan sisään.

Oletteko nähneet Thelma & Louise -elokuvan? Klassikko, jonka itse näin aika nuorena ja joka teki ison vaikutuksen. Road trip, mimmienergiaa, ystävyyttä ja paljon teemoja, joista myös esityksen aikana puhuttiin. Iso ja tärkeä kysymys olikin, että kun leffasta on jo 33 vuotta, miten näitä asioita edelleen tapahtuu?

Kuva: Lahden kaupunginteatteri

Thelma & Loviisa Lahden kaupunginteatterissa

En pilaa juonta katsojilta, jotka eivät ole leffaa nähneet, mutta tiivistettynä siis kaksi naista lähtevät yhdessä road tripille. Toinen on elänyt ankean aviomiehensä tossun alla ja toinen käy läpi omia traumojaan. Yksi ilta baarissa muuttaa matkan suunnan ja näiden naisten elämän lopullisesti.

Lahdessa tarina seuraa elokuvaa, mutta on samalla itsenäinen. Myös tässä keskiössä ovat kaksi naista ja automatka, ja naiset itsekin toteavat tilanteen olevan kuin suoraan Thelmasta ja Louisesta. Thelman ja Loviisan, Tellun ja Piken näyttelijät Anna Pitkämäki ja Sara Paasikoski onnistuvat upeasti rooleissaan. Pidin myös kovasti Saara Mänttärin moninaisesta roolityöstä ja musiikillisista tulkinnoista, jotka rytmittivät esitystä eteenpäin. Näytelmän parasta antia olivatkin Mänttärin vetämät all male -keksustelupaneelit, joiden karikatyyrimäiset hahmot ovat tosielämästä tunnistettavia. Taustalla raikasi päättymättä kysymys, että miten tämä voi tosiaan vieläkin mennä näin.

Kuva: Lahden kaupunginteatteri

Sorrettuja naisia oli mukana enemmänkin: traaginen Marilyn Monroe pohti identiteettiään ja elämänsä kulkua samalla, kun Pyhä Lucia ja kammottavan kohtalon kokenut Pyhä Agatha kertoivat tarinaansa. Loppua kohden nämä hahmot sitoutuivat yhteen nykypäivän Tellun ja Piken kanssa, mutta etenkin alkuun Marilyn tuntui irralliselta, turhalta. En nähnyt hänen paikkaansa. Ilman olisi pärjännyt, kuten myös montaa muuta elementtiä, mm. Oscar-gaalaa. Ja sitten kuitenkin nautin tästä värikkäästä ja räjähtelevästä näytelmästä, jossa oli samaan aikaan liikaa ja juuri sopivasti. Kenties kertomassa, että nämä ongelmat ovat juurtuneet syvälle elämän joka lokeroon ja ne on korkea aika repiä sieltä kaikkien nähtäville.

Kuva: Lahden kaupunginteatteri

Thelma & Loviisa on hieno kokemus. Se herättää ajatuksia pitkäksi aikaa, ja siitähän taiteessa on kyse.

Lastenteatterista konsertti-iltaan

Lauantaina oli vuorossa lastenteatteria, kun menimme naperon, hänen kaverinsa ja kaverin äidin kanssa katsomaan Sellosalissa pyörivää Aarresaarta. Tarina on meille tuttu Mauri Kunnaksen versiosta, mutta en ole itsekään alkuperäistä lukenut. Melko tarkastihan Kunnas on sitä seurannut.

Musiikin täyteinen näytelmä toi lavalle erilaisia merirosvoja, reikihoidosta innostunutta ylimistöä ja tutun pikku Jimin, joka ajautui tapahtumien keskelle. Näytelmässä oli varsin paljon viittauksia aikuisille, ja harmillisesti riman alta vitsejä lapsille. Toivoisin, että lapsille voisi pitää rimaa vähön korkeammalla – nauratti ne pieruvitsit sitten miten paljon tahansa. Ainakaan tällä kertaa huumori ei valloittanut yleisössä muutenkaan, vaan yleensä äänekäs katsojajoukko pysyi varsin hiljaa.

Pidinkö esityksestä? En suuremmin. Tässä on nähty niin upeaa teatteria, ettei tämä säväyttänyt. Sanoisin, että ihan kiva ja katsomisen arvoinen kuitenkin. On hienoa, että myös lapsille löytyy näitä täyspitkiä teatterielämyksiä, koska monesti lapset jäävät vähän väliinputoajiksi.

Omalle lapselle huippuhetki oli näytelmän päätyttyä vaihdetut sanat merirosvon, itse Pitkä John Silverin kanssa. Se teki vaikutuksen.

Teatterista jatkettiin toisenlaisiin tunnelmiin, kun vuorossa oli PMMP:n jäähallikeikka. Sinne mentiin kaverin ja lapsen kanssa. Mietin otanko naperon mukaan, mutta toisaalta tässä oli todennäköisesti viimeinen tilaisuus kokea tämä oman nuoruuden tärkeä bändi yhdessä. En olisi osannut kuvitella, että sellainen tilaisuus vielä tulee. Stadikan keikka alkoi liian myöhään, ja tämäkin siinä rajalla, mutta toisaalta uskon vankasti että avoimin mielin ja lapseen luottamalla mikä tahansa on mahdollista. Hän on tottunut kulkemaan matkassa mukana ihan joka paikassa. Niinpä hallilla ostettiin popparit ja pillimehu, ja mentiin nauttimaan keikasta.

Konserttia, kulttuuria ja kokemuksia

Itsellä kokemus vähän kärsi vastikään nähdyn stadikan jälkeen, koska suurimmat tunteet koin jo siellä. Tähän hetkeen olisi sopinut paremmin toinen ääripää, eli tunnelmallinen klubikeikka pienemmällä yleisöllä. Mutta olihan tämäkin hieno. Ja totta kai se oli hieno, koska PMMP osaa homman, edelleen. Napero fiilisteli etenkin tuliefektejä, ja välissä nukahti syliin. Kun keikkaa oli kulunut 2 h 15 min eikä loppua näkynyt, me lähdettiin kotiin. Siinä vaiheessa kello lähestyi jo puolta 11 ja lapsi oli väsynyt. Eikä onneksi itseäkään jäänyt harmittamaan, koska tässä illassa oli kyse yhteisestä kokemuksesta. Käveltiin kotiin, juteltiin, mentiin vierekkäin nukkumaan. Ihan mielettömän hieno päivä yhdessä.

Teattereissa on viime aikoina toisteltu samaa viestiä: pitäkää kulttuurin ja taiteen puolia ja käykää allekirjoittamassa adressi leikkauksia vastaan. Ajat ja asiat eivät ole yksinkertaisia, mutta tämä asia on: meitä ei ole ilman kulttuuria. Oli kyseessä sitten musiikki, teatteri, elokuvat tai vaikka Salatut Elämät, se kaikki on uhattuna. Korona-aika hyvin osoitti mitä kulttuurielämysten puute ihmisille tekee. Miten se köyhdyttää ja syö. Ei anneta sen tapahtua enää.

Kaikki, jotka haluavat jatkossakin nauttia elämyksistä, taiteesta, konserteista, elokuvista, museoista ja näytelmistä, käykää allekirjoittamassa Sakset seis -adressi. Se menee eteenpäin päättäjille 5.12.  Allekirjoittamaan pääset täältä. Allekirjoitus on mahdollista tehdä myös anonyymisti.

Kulttuuririentojen jälkeen lupasin skipata yhtenä aamuna puuron ja antaa lapsen tehdä meille aamupalaa. Paahtoleipää, appelsiinimarmeladia, jogurttia ja marjoja. Maistui ihanalta.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi        

Facebook

Parhaat ruokablogit