Lapsen suusta viime aikoina
0En kestä miten hauska tyyppi meillä on. Olihan hänessä ilmettä ja veikeyttä jo vauvana, mutta siitä asti kun puhetta alkoi tulla, on hauskat jutut vain seuranneet toisiaan. Puhe on vielä monin tavoin epäselvää, mutta puhetta tulee paljon. Lausunta on selkiintynyt huimasti esimerkiksi viime keväisestä, lauserakenteet ovat pitkiä ja jestas miten siistejä ajatuksia niillä tulee esiin!
Tässä viime aikojen parhAITA PALOJA lapsen suusta.
(Uutisissa puhuttiin koronasta ja sairaalahoidosta, me olimme iltapalalla)
Minä: ”Pidetään sut poissa sairaalasta.”
Lapsi: ”Musta tulee isona lääkäri. Sitten mie menen sairaalaan.”
Minä: ”Totta. Mutta sitten oot siellä töissä etkä potilaana. Ja mä voin tulla joskus käymään. Lähdetkö sit mun kanssa lounaalle?”
Lapsi: ”En. Mä syön niiden hoitajien kanssa lounasta.”
Minä: ” No kenen kanssa minä sitten syön?”
Lapsi: ”Yksin kotona.”
(Lapsi tuli kotiin päiväkodista ja tein itse vielä töitä.)
Lapsi: ”Isi tuu leikkimään! Tuu leikkimään!”
Mies: ”Jaa leikkimään. Mitäs me leikitään?”
Lapsi: ”Se on ihan mukava leikki.”
(Lapsi ja isänsä juttelivat mummon kanssa videopuhelussa.)
Mummo: ”Huomenna tulet sitten koko päiväksi meille. Ja sitten pakkaat tavarat valmiiksi ja katsotaan jäätkö vaikka yökyläänkin vielä.”
Lapsi: ”Minä tulen mielelläni yökylään!”
(Juteltiin mökille menosta aamupesulla.)
Minä: ”Siellä on sitten mummi ja ukki ja Iikka.” (Mun veli)
Lapsi: ”Joo. Vaari ja Iikka on mun suosikki parhaat kaverit.”
(Toivoteltiin hyvää yötä.)
Minä: ”Hyvää yötä muru. Olet rakas.”
Lapsi: ”Hyvää yötä äiti. Olet äiti rakas ja mä tykkään sinusta. Olet äiti nätti ja ihana. Hyvää yötä, nähdään aamulla!”
Minä: ”Ootko miettinyt mitä toivot synttärilahjaksi?”
Lapsi: ”Toivon sellasta nukkea millä menee silmät kiinni ja millä on pippeli ja se on vauva-Pepin isi.” (=Vauva-Peppi on viime vuonna saatu rakas nukke. Hän sanoo itse olevansa sen isosisko ja toinen nukke on sitten sen äiti.)
Hauskaa viikkoa kaikille!
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Kolmas keuhkokuume – mikä mussa on vikana?
Iskipä sitten elämäni kolmas keuhkokuume. Mun piti mennä keskiviikkona nauttimaan ihanasta kahden tunnin hieronnasta, mutta kas kummaa siinä puolisen tuntia ennen aikaa jouduin perumaan sen. Yhtäkkiä tuli vähän kipeinen olo, sellainen että kolottaa jäseniä ja pää alkoi tuntua hellältä. Kävin aamulla vielä lenkilläkin, joten tuli melko puskista. Illalla kuume sitten jatkoi nousemistaan ja seuraavana yönä lähinnä pyörin sängyssä joko palellen, hikoillen tai muuten vain valvoen, koska joka paikkaan sattui. Aamulla nappasin tonnin panadolin naamaan, että sain vietyä lapsen päiväkotiin ja kävin itse koronatestissä. Loppupäivän makasin sohvalla. Kirjaimellisesti.
Kuumetta, palelua, särkyä
Torstai oli aika kelju päivä. Kuume nousi päivän mittaan, ja en viitsinyt niin vahvoja panadoleja koko ajan napsia, joten venytin sen ottamista iltaa kohden. Olo olikin jo aika tosi kehno, kun lääkkeen nielaisin. Se onneksi vaikuttaa kohtuu nopeasti, ja säryn lähdettyä sain jo syötyäkin jotain. Nukuttuakin tuli ihan ok, kun otin yöllä vielä lisää lääkettä. Sitä ennen päällä oli kolme peittoa, kun paleli niin paljon.
Perjantaina en ottanut lääkkeitä ollenkaan, eikä kuume tuntunut nousevan yhtä voimakkaasti. Olo oli muuten tosi erilainen. Huomasi, että keuhkoissa ja hengitysteissä alkoi tuntua ja yskitti ikään kuin syvemmältä. Samalla olo oli vaan kaikin puolin heikko. Olin varannut lääkäriajan iltapäivälle ja siellä menikin yli kaksi tuntia tuloksia odotellessa ja apteekkikäynnin kautta. Jep, keuhkokuume. Kolmas keuhkokuume. Kaksi edellistä olivat 2015-2016. Ja niistä toipuminen vei kauan, joten ei hemmetti että ärsyttää!
Nyt olo on uupunut, pää on hellänä ja rintakehä tuntuu kuin sen päällä olisi painoa. Eilen illalla kuume alkoi taas nousta, mutta panadolilla sain ensimmäistä kertaa nukuttua koko yön. Mitä nyt niska oli hiestä märkänä jossain vaiheessa. Onneksi ei yskitä ihan kauheasti, mutta silloin kun yskittää, niin se tulee kyllä ihan keuhkonpohjasta ja välillä tuntuu, että selkä venähtää.
Olo on kuitenkin ihan ok ja sikäli helpompi, että pystyy syömään ja jaksaa nousta esimerkiksi sinne vessaan. Olen toiveikas, että kohta jaksaa lapsenkin kanssa leikkiä ja lukea. Pestä vaikka pyykkiä tai tehdä ruokaa. Ei ruoka juuri maistu kun ei liiku, mutta syönkin sellaista mikä jotenkin maistuu. Keittoa (oletteko huomanneet että vege pinaattikeitto on nykyään myös gluteeniton??), jätskiä, klementiinejä, vanukasta, leipää. Ihan sama, kunhan jotenkin maistuu.
Missä vika?
En tiedä mikä on, että mun keuhkoni on tässä jamassa. Aiemmista jäi päälle krooninen yskä, joten jotain muutoksia keuhkoissa on tapahtunut. Kenties astmaa pitäisi testauttaa sun muuta, mutta käsittääkseni astma aiheuttaa hengityksen vinkumista/vaikeutumista rasituksessa? Kokeneemmat valistakaa. Muutenhan voin hyvin. Olen hyvässä kunnossa, energinen, hyvinvoiva. En tiedä mikä nyt vuosien tauon jälkeen jysähti, ja kun se meni heti keuhkoihin. Pitää mennä laajempiin tutkimuksiin kun tästä paranee, ja harkita myös pneumokokki rokotteen ottamista itselleni.
Sen muistan, että pahinta oli se toipuminen. Vaikka ei olisi edes niin sairaan tuntuinen, arkeen palatessa eron huomaa. Miten jo pelkkä seisominen ottaa voimille. Joten ei auta kuin asennoitua nyt siihen, että tässä taas kestää. Hetkeen ei tehdä aamulenkkejä. Ei hiivatti. Ainakaan kuukauteen ei tarvitse edes kuvitella juoksevansa. Kuukauteen!!
En ole myöskään ollut kipeänä lapsen saamisen jälkeen – mitä nyt pari kertaa ollut vähän kenkku olo. Tilanne on senkin puoleen uusi, kun pitää pystyä hoitamaan se pikkuihminen. Nyt alkuun tyyppi meni mummolle yöksi ja saa siellä ulkoilua ja leikkikavereita, ja viikolla onneksi on päiväkoti. Mutta kyllähän sitä haluaa myös itse viettää hänen kanssaan aikaa. Harmitti niin paljon pistää nytkin hoitoon muualle, kun olin miettinyt meille kivaa tekemistä viikonlopulle. Eikä voi itse edes kirjoja lukea, kun ääni ei kestä.
Sanoinko jo että ÄRSYTTÄÄ!!!
No ei auta. Päivä kerrallaan ja toivotaan että antibiootit tekee hommansa pian, niin tästä pääsee eroon.
